(Tämä on aivovoimistelua versio xx)
Sarjapelitoiminnan perusajatuksia on toimiva sarjaohjelma.
Hyvä ja luotettava ohjelma antaa rungon pelaajan ajankäytön suunnittelulle.
Toinen perustekijä on sopivan pelimuodon löytäminen.
Kaikille ei sovi EP:n Piirisarjan mukainen 4-miehisjoukkue ( naisilla 3 ) epämääräisine peliviikkoineen.
Nykyään monet meistä pelaajista on sellaisessa asemassa työelämässä, että koko viikon jättäminen vapaaksi mahdollista Piirisarjan ottelua varten ei ole mahdollista. Vaihtoehtoja on silloin vain yksi ja sarja jää pelaamatta.
Mitä asialle voisi tehdä?
Ensimmäinen vaihtoehto on tehdä Piirisarjaan selkeä peliohjelma sovittuine pelipäivineen ja kellonaikoineen. Kalenteriin tulee tietyt varaukset ja myöhemmin tulevat menot ja palaverit voi sovitella kalenterissa jo olevien merkintöjen mukaan.
Toinen asia on sitten tuo pelimuodon pituus. Matsi ei saisi kestää 2,5 tuntia pitempään. Klo 21 alkaa olla takarajalla työssäkäyvälle pelaajalle. Liikkuminen pelipaikalta kotiin vie tunnin puolitoista eli lepoaikaa harrastuksen jälkeen ennen työaikaa jäisi vielä riittävästi.
Toinen vaihtoehto: jos aikaraja klo 21 on hankala sovittaa nykyiseen pelitapaan, niin perustetaan toinen sarja. Siinä sarjassa pelitapa on sellainen, että pelit ovat ohi sopivaan aikaan. Nyrkkisääntönä voisi olla esim. ”jos Urheiluruutu jää näkemättä, niin kotiin ehtii Tulosruutuun mennessä.”
Eli vaihtoehto kakkosen täydennyssarja: pelataan kolmen hengen joukkuesarja.
Ottelussa on kolme singeliä ja kolme paria. Singelit 501/3 ja parit 601/3. Kaikille 3 matsia ja yhdellä taululla.
klo 18.00 aloitus ja klo 21.00 loppuu.
Jos pelataan 6 joukkueen lohkoissa, niin kaksinkertaisella sarjasysteemillä jokaiselle tulee 10 kierrosta, joista 5 kotona. Joka toinen viikko pelaten sarja kestää 20 viikkoa + joulun ja uudenvuoden tauot sekä hiihtolomat huomioiden. Suurin piirtein lokakuun alusta maaliskuun lopulle.
Yhdellä taululla pelaten tämä mahdollistaa että koko lohko pelataan yhdessä paikassa. Kolme taulua riittää. Pelipaikka olisi aika otettu jos taataan, että joka toinen viikko tulee 18 pelaajaa kisailemaan.
Ensimmäisen kauden jälkeen joukkueita voidaan jakaa tasojensa mukaisiin lohkoihin. Kuitenkin siten että aina kauden päätteeksi pelataan play-offit ja nousukarsinnat.
Jos joka toinen viikko on ns. perinteistä piirisarjaa ja joka toinen viikko perinteistä vapaata sarjaa, niin aktiiville pelaajalle tulee 20 viikkoa tasaista pelaamista koko ajan vähenevien viikkokisojen sijaan.
Lähtökohta eli niille jotka eivät EP:n Piirisarjaa tunne
501/3/17 kahdella taululla
Minimi 9 matsia, joista kahdeksan pelataan kahdella taululla samanaikaisesti. Kestolaskelmana á 25 min on n. 1h 40 min. Siihen päälle yksi ottelu ja ollaan hieman yli 2 tunnin peliajassa. Siis lyhyin mahdollinen peliaika ns. tavallisten pelaajien tahkoamana. Huiput pelaavat tietysti nopeammin.
Pisin ottelu on koko 17 matsin pelaaminen, joista 14 heitetään käyttäen kahta taulua. 7 kertaa 25 min on kolme tuntia ja päälle reilu tunti yhdellä taululla pelaten. 4 tunnin kesto on liikaa. Jos toinen joukkueista menee jo aikaisessa vaiheessa esim. 7-3 johtoon ja aletaan pelata yhdellä taululla, niin 5 tuntiakaan ei riitä.
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Voittajaksi synnytään?
Ihminen voi epäonnistua monta kertaa,
mutta hän on epäonnistuja vasta sitten
kun hän alkaa syytellä jotakuta muuta.
-John Burroughs
Voittaminen on osittain synnynnäistä. Joillakin on voittamisen tahtoa enemmän kuin toisilla. Toiset vihaavat häviämistä enemmän kuin toiset. Ja monet luulevat että asialle ei voi mitään…
Ei voittajaksi silti pelkästään synnytä, vaan kyllä sen eteen pitää tehdä töitä. Toiset enemmän ja toiset pääsevät vähemmällä. Tai peruutan sen verran, että kilpailuviettiä pitää olla edes rahtunen, jotta voisi olla voittaja.
Useat voittajat ovat varmoja tekemisestään ja varmuus tulee hyvän itsetunnon kautta. Hyvää itsetuntoa ei myydä kulmakaupassa. Se tulee kokemuksen ja laadukkaan harjoittelun kautta.
Koska darts on miesvoittoinen laji niin heitettään esimerkki: nöösipoikana baaritiskillä naisten suosion kalastelu ei onnistu ihan sormia napsauttamalla. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kokemuksen karttuessa voi joskus jopa natsata. Se, että pelisilmä pettää vuosien harjoittelun jälkeen johtuu alati muuttuvista olosuhteista eli mielialoista. Onneksi aina voi mennä kotiin tai lähipubiin ja pelata pari erää 501:stä…
Siellä baaritiskillä voi itsetuntoon tulla kolaus tai kaksi, mutta tilanne on aina nollattava ja opittava omista virheistä. Ja eikun nokka kohti tuntematonta. Ne märällä rätillä päin näköä lyöneet naiset eivät tekemäänsä virhettä saa koskaan tietää?
Darts kulkee jossain kohdin samoja latuja. Kun tiedät osaavasi asiasi, niin tulosta syntyy. Pelitilanteessa ei tule sitä isoa kysymysmerkkiä pään päälle eikä huuli ole pyöreänä, kun pitäisi pistää peli poikki. Otsa ei rypisty, ohimosuonet eivät pullota vaikka kaveri takoo triplaa elämänsä hurmiossa. Poskille nousee innostunut puna ja peli kääntyy lopulta kotiin ja voitoksi. Hitaasti kuin täysi öljytankkeri, mutta lopulta voitto tulee sinne minne pitääkin.
Välillä tulee takkiin ja pahasti. Jopa kirvelevästi. Tilanteen yli päästävä siitä oppia ottaen, jotta tappio ei ala syödä mieltä. Etenkin se ottelun ratkaissut missattu tupla saattaa jäädä takaraivoon jyskyttämään. Jotta tuplasta ei tule painolastia tuleviin peleihin, niin tilanne on otettava kokemusta rikastuttavana. Tappio saadaan hyödynnettyä ja seuraavalla kerralla saatu oppi on voiton avaimet.
Dartsissa pelejä tulee ja menee. Onneksi. Toista kuin nyrkkeilyssä. Kun saat viikkojen uhoamisen jälkeen isän kädestä ja turpiin tulee, niin sieltä kehän pinnasta on pitkä matka ylös. Meillä dartsmaailmassa pääset tappiosta yli nopeasti, kunhan osaat asennoitua tappioon oikein.
Tappio ei saa syödä itsetuntoa. Vituttaa pitää, mutta vain tietyn hetken. Ottelun tärkeydestä riippuen.
Aloittelijan tappio avauskierroksella ei saa olla maailman tärkein asia, kokeneemmalle sen pitää olla lähes maailman loppu.
Tappion pitäisi tyrkätä pelaajaa voimakkaammin harjoittelun pariin. Usein käy juuri toisinpäin.
Onko mitään parempaa kuin kaivata jotakin, jonka tietää voivansa saavuttaa?
-Greta Garbo
mutta hän on epäonnistuja vasta sitten
kun hän alkaa syytellä jotakuta muuta.
-John Burroughs
Voittaminen on osittain synnynnäistä. Joillakin on voittamisen tahtoa enemmän kuin toisilla. Toiset vihaavat häviämistä enemmän kuin toiset. Ja monet luulevat että asialle ei voi mitään…
Ei voittajaksi silti pelkästään synnytä, vaan kyllä sen eteen pitää tehdä töitä. Toiset enemmän ja toiset pääsevät vähemmällä. Tai peruutan sen verran, että kilpailuviettiä pitää olla edes rahtunen, jotta voisi olla voittaja.
Useat voittajat ovat varmoja tekemisestään ja varmuus tulee hyvän itsetunnon kautta. Hyvää itsetuntoa ei myydä kulmakaupassa. Se tulee kokemuksen ja laadukkaan harjoittelun kautta.
Koska darts on miesvoittoinen laji niin heitettään esimerkki: nöösipoikana baaritiskillä naisten suosion kalastelu ei onnistu ihan sormia napsauttamalla. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kokemuksen karttuessa voi joskus jopa natsata. Se, että pelisilmä pettää vuosien harjoittelun jälkeen johtuu alati muuttuvista olosuhteista eli mielialoista. Onneksi aina voi mennä kotiin tai lähipubiin ja pelata pari erää 501:stä…
Siellä baaritiskillä voi itsetuntoon tulla kolaus tai kaksi, mutta tilanne on aina nollattava ja opittava omista virheistä. Ja eikun nokka kohti tuntematonta. Ne märällä rätillä päin näköä lyöneet naiset eivät tekemäänsä virhettä saa koskaan tietää?
Darts kulkee jossain kohdin samoja latuja. Kun tiedät osaavasi asiasi, niin tulosta syntyy. Pelitilanteessa ei tule sitä isoa kysymysmerkkiä pään päälle eikä huuli ole pyöreänä, kun pitäisi pistää peli poikki. Otsa ei rypisty, ohimosuonet eivät pullota vaikka kaveri takoo triplaa elämänsä hurmiossa. Poskille nousee innostunut puna ja peli kääntyy lopulta kotiin ja voitoksi. Hitaasti kuin täysi öljytankkeri, mutta lopulta voitto tulee sinne minne pitääkin.
Välillä tulee takkiin ja pahasti. Jopa kirvelevästi. Tilanteen yli päästävä siitä oppia ottaen, jotta tappio ei ala syödä mieltä. Etenkin se ottelun ratkaissut missattu tupla saattaa jäädä takaraivoon jyskyttämään. Jotta tuplasta ei tule painolastia tuleviin peleihin, niin tilanne on otettava kokemusta rikastuttavana. Tappio saadaan hyödynnettyä ja seuraavalla kerralla saatu oppi on voiton avaimet.
Dartsissa pelejä tulee ja menee. Onneksi. Toista kuin nyrkkeilyssä. Kun saat viikkojen uhoamisen jälkeen isän kädestä ja turpiin tulee, niin sieltä kehän pinnasta on pitkä matka ylös. Meillä dartsmaailmassa pääset tappiosta yli nopeasti, kunhan osaat asennoitua tappioon oikein.
Tappio ei saa syödä itsetuntoa. Vituttaa pitää, mutta vain tietyn hetken. Ottelun tärkeydestä riippuen.
Aloittelijan tappio avauskierroksella ei saa olla maailman tärkein asia, kokeneemmalle sen pitää olla lähes maailman loppu.
Tappion pitäisi tyrkätä pelaajaa voimakkaammin harjoittelun pariin. Usein käy juuri toisinpäin.
Onko mitään parempaa kuin kaivata jotakin, jonka tietää voivansa saavuttaa?
-Greta Garbo
perjantai 28. marraskuuta 2008
Valmentamisesta
Tapani Heikkilä sivusi tätä valmentamisen/ohjaamisen aihetta jossain nettijutussaan. Meiltä puuttuu – ainakin toistaiseksi – lähes kaikki pelaajien valmennus tai ensi vaiheessa lähinnä ohjaaminen. En näe valmentajaa pelkkänä lajin suoritusten parantajana ja heittosuorituksessa nähtyjen puutteiden tai virheiden korjaajana. Valmentajan työnkuvaan kuuluu paljon muuta lähtien ravintotietoudesta, lihashuollosta, voima- ja kuntoharjoituksista päätyen aina tausta-asioiden hoitoon niin kotona kuin opiskelu- tai työpaikassa. Valmentajan roolina olisi myös ohjaaja ja manageri.
Varsinaiseen heittoon ja suorituksen parantamiseen ei meiltä vielä löydy ”vapaita” valmentajia/ohjaajia/kouluttajia. Kaikki, joilla on tietoa ja halua jakaa tietoaan, ovat itsekin hyviä tai ainakin kohtuullisia pelaajia. Edellinen on oma tuntemukseni asiasta, ei siis mitään faktaa vaan voi olla jopa lähempänä fiktioita. Mutta varmaa on vain se, että jossain vaiheessa tulee jokaiselle pelaajalle uran taantuma ja kiinnostus itse kisailemiseen hiipuu. Kukaan ei ole toistaiseksi lähtenyt hakemaan oppia muiden opettamiseen ja alkanut jakaa sitä tietoa, jota on kertynyt oman pelaamisen kautta. Tätä kertynyttä pääomaa voi hyödyntää hankkimalla perustietoa valmennuksesta aina alimmalta ykköstasolta aina ammattivalmentajatutkintoon asti. Ja on myös muistettava, että siellä koulutustien lopussa on tiedossa myös korvaus uhratusta vapaa-ajasta. Itsensä kouluttamisesta ja oman pääoman jakamisesta pitää saada palkkaa, palkkiota tai muuta hyödykettä, jolla voi kattaa omat kulunsa niin jatkokouluttautumisen kuin materiaalien osalta.
Jos ei halua aivan ammatti-/kilpa-/perusvalmentajatasolle asti kavuta, niin voi tyytyä ohjaajatasoon. Tai lähteä tutustumaan toisten pelaajien neuvomiseen ja opastamiseen matalammalta tasolta ja jos intoa riittää niin nousta ohjaajatasolta valmentajaksi vuoden tai kymmenen vuoden päästä.
Tässä vaiheessa tarvittaisiin pieni ydinjoukko, joka lähtisi tutustumisretkelle ohjaajakoulutukseen. 4-6 innokasta, jotka haluavat tehdä pilottityön ja luoda edes ajatuksen siitä mahdollisuudesta että on ihan oikeita dartsvalmentajia, joskus. Ei ole mikään mahdottomuus, että varsin pian meillä on jokaisessa kerhossa yksi ohjaajakurssin käynyt ja jokaisessa piirissä yksi valmentajatasoilla harhaileva. Ja maajoukkueessa on kaikki kolme valmennustasoa läpikäynyt ”lajiniilo”, joka pystyy olemaan maajoukkueiden tukena ja turvana maailmalla remutessa. Samalla vapautetaan joukkueenjohtaja siihen varsinaiseen työhönsä eli pitämään lankoja käsissään. Nämä piirivalmentajat ja maajoukkueen kaksikko muodostavat rytmiryhmän, jonka jäsenet erikoistuvat eri alueille ohjauksen, valmennuksen ja manageroinnin ihmeellisessä maailmassa. Keskenään tietoa jakamalla saadaan ryhmä toimimaan ja kehittämään niin omia kuin muidenkin taitoja.
Tämä on toivottavasti lähtölaukaus pitkälle tielle kohti valmennuksellista valaistusta. Jos veikata pitää, niin aikaisintaan vuonna 2012 meillä on jotain selkeää näyttöä asiasta.
Varsinaiseen heittoon ja suorituksen parantamiseen ei meiltä vielä löydy ”vapaita” valmentajia/ohjaajia/kouluttajia. Kaikki, joilla on tietoa ja halua jakaa tietoaan, ovat itsekin hyviä tai ainakin kohtuullisia pelaajia. Edellinen on oma tuntemukseni asiasta, ei siis mitään faktaa vaan voi olla jopa lähempänä fiktioita. Mutta varmaa on vain se, että jossain vaiheessa tulee jokaiselle pelaajalle uran taantuma ja kiinnostus itse kisailemiseen hiipuu. Kukaan ei ole toistaiseksi lähtenyt hakemaan oppia muiden opettamiseen ja alkanut jakaa sitä tietoa, jota on kertynyt oman pelaamisen kautta. Tätä kertynyttä pääomaa voi hyödyntää hankkimalla perustietoa valmennuksesta aina alimmalta ykköstasolta aina ammattivalmentajatutkintoon asti. Ja on myös muistettava, että siellä koulutustien lopussa on tiedossa myös korvaus uhratusta vapaa-ajasta. Itsensä kouluttamisesta ja oman pääoman jakamisesta pitää saada palkkaa, palkkiota tai muuta hyödykettä, jolla voi kattaa omat kulunsa niin jatkokouluttautumisen kuin materiaalien osalta.
Jos ei halua aivan ammatti-/kilpa-/perusvalmentajatasolle asti kavuta, niin voi tyytyä ohjaajatasoon. Tai lähteä tutustumaan toisten pelaajien neuvomiseen ja opastamiseen matalammalta tasolta ja jos intoa riittää niin nousta ohjaajatasolta valmentajaksi vuoden tai kymmenen vuoden päästä.
Tässä vaiheessa tarvittaisiin pieni ydinjoukko, joka lähtisi tutustumisretkelle ohjaajakoulutukseen. 4-6 innokasta, jotka haluavat tehdä pilottityön ja luoda edes ajatuksen siitä mahdollisuudesta että on ihan oikeita dartsvalmentajia, joskus. Ei ole mikään mahdottomuus, että varsin pian meillä on jokaisessa kerhossa yksi ohjaajakurssin käynyt ja jokaisessa piirissä yksi valmentajatasoilla harhaileva. Ja maajoukkueessa on kaikki kolme valmennustasoa läpikäynyt ”lajiniilo”, joka pystyy olemaan maajoukkueiden tukena ja turvana maailmalla remutessa. Samalla vapautetaan joukkueenjohtaja siihen varsinaiseen työhönsä eli pitämään lankoja käsissään. Nämä piirivalmentajat ja maajoukkueen kaksikko muodostavat rytmiryhmän, jonka jäsenet erikoistuvat eri alueille ohjauksen, valmennuksen ja manageroinnin ihmeellisessä maailmassa. Keskenään tietoa jakamalla saadaan ryhmä toimimaan ja kehittämään niin omia kuin muidenkin taitoja.
Tämä on toivottavasti lähtölaukaus pitkälle tielle kohti valmennuksellista valaistusta. Jos veikata pitää, niin aikaisintaan vuonna 2012 meillä on jotain selkeää näyttöä asiasta.
maanantai 10. marraskuuta 2008
Kerhopaidasta
Pakko heittää mietelmä näistä suorista housuista ja kerhopaidoista.
Vaikka olenkin virallisesti samaa mieltä kuin SDL hallitus, niin yksityisesti vastustan koko ajan tätä "suorat housut ja dartsiin soveltuva paita"-sääntöä. Katselin lauantaina liigaa ja I divisioonaa. Ensin pisti silmään että eräällä porilaisella joukkueella ei ollut yhtenäistä pelipaitaa! Kakkosdivarin porukoilla oli kaikilla ja muilla divarin sälleillä. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi paitaan, ei housuihin. Kun käänsin katseen navan alapuolelle, niin huomasin porukan käyttävän 50-50 farkkuja-suoria housuja.
Silti lajille ja etenkin joukkueelle on eduksi, että pelipaidat ovat kunnossa. Ei niillä housuilla ole suurta merkitystä ennen lavapelejä ja muita "edustustason" mittelöitä.
Jos kysytään lajia satunnaisesti seuraavalta tietääkö hän mistä joku pelaaja tulee tai ketä hän edustaa, niin veikkaisin vastaajan katsovan ensin pelaajan paitaa ja etsivän sieltä jotain vinkkiä mistä päin heittäjä mahtaa tulla, ketä edustaa ja muita tiedonjyväsiä. Suorat housut kertovat aika vähän pelaajan kerhosta, kaupungista tai mistään muusta.
Jos olisi lauantaina pubin väeltä kysytty mistä ne divarin pelaajat tulevat ja ketä edustavat, niin eräs joukkio olisi jäänyt tulliin muiden läpäistessä tarkastuksen.
Vaikka olenkin virallisesti samaa mieltä kuin SDL hallitus, niin yksityisesti vastustan koko ajan tätä "suorat housut ja dartsiin soveltuva paita"-sääntöä. Katselin lauantaina liigaa ja I divisioonaa. Ensin pisti silmään että eräällä porilaisella joukkueella ei ollut yhtenäistä pelipaitaa! Kakkosdivarin porukoilla oli kaikilla ja muilla divarin sälleillä. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi paitaan, ei housuihin. Kun käänsin katseen navan alapuolelle, niin huomasin porukan käyttävän 50-50 farkkuja-suoria housuja.
Silti lajille ja etenkin joukkueelle on eduksi, että pelipaidat ovat kunnossa. Ei niillä housuilla ole suurta merkitystä ennen lavapelejä ja muita "edustustason" mittelöitä.
Jos kysytään lajia satunnaisesti seuraavalta tietääkö hän mistä joku pelaaja tulee tai ketä hän edustaa, niin veikkaisin vastaajan katsovan ensin pelaajan paitaa ja etsivän sieltä jotain vinkkiä mistä päin heittäjä mahtaa tulla, ketä edustaa ja muita tiedonjyväsiä. Suorat housut kertovat aika vähän pelaajan kerhosta, kaupungista tai mistään muusta.
Jos olisi lauantaina pubin väeltä kysytty mistä ne divarin pelaajat tulevat ja ketä edustavat, niin eräs joukkio olisi jäänyt tulliin muiden läpäistessä tarkastuksen.
torstai 6. marraskuuta 2008
SM-B ja muusta
Enpäs ole ehtinyt tänne kirjailla pieneen hetkeen mitään. Välillä joutuu tekemään "oikeita" töitä eikä tänne harrastuspuolelle riitä aikaa entiseen malliin. Mutta nyt on hetki aikaa. Näin B-mestaruuskisojen jälkeen on takki aina tyhjä, mutta pieni tyhjyys nostaa uusia ajatuksia pinnalle. Lähinnä kilpailullisia.
Ensimmäinen asia joka jysähti päin näköä viime lauantaina hotelli Tallukassa oli ennakoimattoman suuri muutos osallistujamäärään miesten singelikisassa. +46% edelliseen kisaan verrattuna! Kun sama +46% toistui myös miesten parikisassa, niin oltiin aikataulun kanssa pahasti metsässä. Onneksi olin hieman osannut varautua ja tiesin miten edetä sillä taulumäärällä, joka oli käytössä.
Mutta samalla tuli mieleen ennakkoilmoittautumisen tarve. Kisoihin ei ole vuosiin ilmoittauduttu etukäteen Suomen Cupia lukuun ottamatta. Finnish Openissakin ennakot ovat vähissä. Pitäisikö ennakkoilmoittautuminen ottaa takaisin? Ainakin mahdollisuutena ja ehkä 5 euroa halvemmalla kisamaksulla?
Ennakkoilmoittautuminen antaa kisan järjestäjälle mahdollisuuden varautua ryntäykseen lisäämällä tauluja ja muuttamalla kisan pelijärjestystä joiltain osin. Pelaajillekin on miellyttävää, jos tietävät kisapaikalle tullessaan peliensä alkavan vasta toisessa "lähdössä".
Kannattaa taas miettiä miten ennakkoilmoittautuminen sopii kisoihin...
B-kisoihin osallistuneille pitää antaa iso kiitos pelien kulusta. Vaikka muutamia pelaajia saa kuulutella kerta toisensa jälkeen taululle, niin suurin osa odottaa ottelunsa alkua jossain lähistöllä. Jos viikonlopun aikana diskataan vain yksi pelaaja ja toinen oli 10 sekunnin päässä, niin todella erinomaisesti porukka seurasi ja osallistui kisaan.
Yritimme myös pelata mahdollisimman monta peliä lavalla. Osa kuulutuksen kanssa ja osa ilman. En ole saanut palautetta tästä, joten en tiedä onko lavapelit kesken kisojen hyvä vai huono asia. Lavapelejähän kokeiltiin jo keväällä Hankasalmen rankingkisassa. Ainakin yleisöä kertyi lavan reunalle Vääksyssä, joten kyllä ottelut ainakin pelaajien kavereita kiinnostivat.
B-kisan suola on aina pelaajat ja etenkin ne hieman tuntemattomat pelaajat, jotka nousevat voittajiksi. C-voittaja Lotte Savolainen ansaitsi voittonsa. Entisenä kerhokaverina mielipiteeni ei ole aivan puolueeton. Tenho Kettunen on toki tuplamestarina kisaviikonlopun kunkku eikä DC Steissin panosta mitalirohmuna saa väheksyä. Lotte kuitenkin pisti nipun miehiä kuutamolle ja loppuun niittasi vielä puhtaan 3-0 naulan erään Hot Rodin pelaajan voittoputkeen.
tuloksia löytyy Dartsliiton sivuilta
Ensimmäinen asia joka jysähti päin näköä viime lauantaina hotelli Tallukassa oli ennakoimattoman suuri muutos osallistujamäärään miesten singelikisassa. +46% edelliseen kisaan verrattuna! Kun sama +46% toistui myös miesten parikisassa, niin oltiin aikataulun kanssa pahasti metsässä. Onneksi olin hieman osannut varautua ja tiesin miten edetä sillä taulumäärällä, joka oli käytössä.
Mutta samalla tuli mieleen ennakkoilmoittautumisen tarve. Kisoihin ei ole vuosiin ilmoittauduttu etukäteen Suomen Cupia lukuun ottamatta. Finnish Openissakin ennakot ovat vähissä. Pitäisikö ennakkoilmoittautuminen ottaa takaisin? Ainakin mahdollisuutena ja ehkä 5 euroa halvemmalla kisamaksulla?
Ennakkoilmoittautuminen antaa kisan järjestäjälle mahdollisuuden varautua ryntäykseen lisäämällä tauluja ja muuttamalla kisan pelijärjestystä joiltain osin. Pelaajillekin on miellyttävää, jos tietävät kisapaikalle tullessaan peliensä alkavan vasta toisessa "lähdössä".
Kannattaa taas miettiä miten ennakkoilmoittautuminen sopii kisoihin...
B-kisoihin osallistuneille pitää antaa iso kiitos pelien kulusta. Vaikka muutamia pelaajia saa kuulutella kerta toisensa jälkeen taululle, niin suurin osa odottaa ottelunsa alkua jossain lähistöllä. Jos viikonlopun aikana diskataan vain yksi pelaaja ja toinen oli 10 sekunnin päässä, niin todella erinomaisesti porukka seurasi ja osallistui kisaan.
Yritimme myös pelata mahdollisimman monta peliä lavalla. Osa kuulutuksen kanssa ja osa ilman. En ole saanut palautetta tästä, joten en tiedä onko lavapelit kesken kisojen hyvä vai huono asia. Lavapelejähän kokeiltiin jo keväällä Hankasalmen rankingkisassa. Ainakin yleisöä kertyi lavan reunalle Vääksyssä, joten kyllä ottelut ainakin pelaajien kavereita kiinnostivat.
B-kisan suola on aina pelaajat ja etenkin ne hieman tuntemattomat pelaajat, jotka nousevat voittajiksi. C-voittaja Lotte Savolainen ansaitsi voittonsa. Entisenä kerhokaverina mielipiteeni ei ole aivan puolueeton. Tenho Kettunen on toki tuplamestarina kisaviikonlopun kunkku eikä DC Steissin panosta mitalirohmuna saa väheksyä. Lotte kuitenkin pisti nipun miehiä kuutamolle ja loppuun niittasi vielä puhtaan 3-0 naulan erään Hot Rodin pelaajan voittoputkeen.
tuloksia löytyy Dartsliiton sivuilta
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Ikäkausi- ja joukkuekisoissa
Kuusankosken Sommelossa ratkottiin ikäkausien paremmuuksia. Päällimmäisenä kisasta jäi mieleen Samuli Bluesin Matti Hatisen ylivoima omassa luokassaan. Reijo Leppänen pelasi finaalin avauslegissä 30 pinnan keskiarvolla, mutta se ei vain riittänyt. Matti kuittasi legin ja piti reipasta tahtia jatkossakin ja taas voitto merkittiin samulilaiselle. Kaikki ottelut eivät päättyneet 3-0, mutta ne legit kun Hatinen vei niin harvoin 20 tikkaa ylitettiin. Vahvaa tasoa!
Toinen pelaaja, joka jäi kisasta mieleen, oli Ressu DC:n Tuomas Tikka. Hän ei ole vielä iällä pilattu, mutta peli kulkee ajoittain mallikkaasti. Pää ei tosin kestä tiukassa paikassa vanhempien malliin ja 21-vuotiaiden finaalissa kokemus toikin eroa Tuomaksen ja junnumestari Juho Korven väliin. Tuomas ei siis tänä vuonna tehnyt "juhoja" ja vienyt sekä 18- että 21-vuotiaiden mestaruuksia. Ehkä ensi vuonna. Tuomas oli mukana Walesin EM-kisassa ja lähtee joulukuussa World Mastersiin, joten pään pitäminen ratkaisupaikoissa on toisella tasolla ensi syksynä. Jos kypsyminen jatkuu samaan tahtiin kuin heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun, niin mitaleita ropisee tulevaisuudessakin.
Joukkuekisoissa saatiin kunnon finaalit. Perämeri oli hätää kärsimässä finaalissa Kujakolli DC:tä vastaan. Sari Nikula ei ollut omalla tasollaan 4-4 tilanteessa viimeisessä ja kaiken ratkaisseessa legissä, mutta sai kuin saikin pelastettua joukkueensa maaliin päättyyneellä poikkaisulla.
Miesten kisassa Samuli jäi lähtökuoppiin ja Päkki rykäisi 4-0 johdon ihan lupaa kysymättä. Yllättävästi Samulin Ulf Ceder missasi useita tuplia ja hävisi omat leginsä. Syystäkin huokaukset olivat syviä tappioden jälkeen. Samuli tuli peliin mukaan ja kavensi tilanteeksi 4-3, mutta Jari "Nirppu" Nieminen päätti oman leginsä tuplaan ja lopetti Lahden suunnan pelaajien rypistelyt siihen.
Tuloksia on osoitteessa http://www.darts.fi
Toinen pelaaja, joka jäi kisasta mieleen, oli Ressu DC:n Tuomas Tikka. Hän ei ole vielä iällä pilattu, mutta peli kulkee ajoittain mallikkaasti. Pää ei tosin kestä tiukassa paikassa vanhempien malliin ja 21-vuotiaiden finaalissa kokemus toikin eroa Tuomaksen ja junnumestari Juho Korven väliin. Tuomas ei siis tänä vuonna tehnyt "juhoja" ja vienyt sekä 18- että 21-vuotiaiden mestaruuksia. Ehkä ensi vuonna. Tuomas oli mukana Walesin EM-kisassa ja lähtee joulukuussa World Mastersiin, joten pään pitäminen ratkaisupaikoissa on toisella tasolla ensi syksynä. Jos kypsyminen jatkuu samaan tahtiin kuin heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun, niin mitaleita ropisee tulevaisuudessakin.
Joukkuekisoissa saatiin kunnon finaalit. Perämeri oli hätää kärsimässä finaalissa Kujakolli DC:tä vastaan. Sari Nikula ei ollut omalla tasollaan 4-4 tilanteessa viimeisessä ja kaiken ratkaisseessa legissä, mutta sai kuin saikin pelastettua joukkueensa maaliin päättyyneellä poikkaisulla.
Miesten kisassa Samuli jäi lähtökuoppiin ja Päkki rykäisi 4-0 johdon ihan lupaa kysymättä. Yllättävästi Samulin Ulf Ceder missasi useita tuplia ja hävisi omat leginsä. Syystäkin huokaukset olivat syviä tappioden jälkeen. Samuli tuli peliin mukaan ja kavensi tilanteeksi 4-3, mutta Jari "Nirppu" Nieminen päätti oman leginsä tuplaan ja lopetti Lahden suunnan pelaajien rypistelyt siihen.
Tuloksia on osoitteessa http://www.darts.fi
lauantai 27. syyskuuta 2008
Pieniä sivuhuomioita rankingpisteistä
Mitä varten pisteitä pidetään?
Erottamaan paremmat ja vielä paremmat
Kertoo pidemmän jakson (yleensä vuoden) pelaajien keskinäisen paremmuussuhteen
Tehotilasto on absoluuttisempi ”totuus” ja ranking suhteellisempi ”fakta”
Miten niitä käytetään?
Koska ranking kertoo vain ”päivän” kunnon ja asettaa pelaajat suhteelliseen arvoon toisiinsa nähden, niin rankingia on myös käytettävä apuvälineenä eikä raakana totuutena. Usein tai lähes aina rankingin kärki on sama kuin tehotilaston kärki, mutta heti terävimmän huipun alla on monet nimet eri järjestyksessä ja järjestys voi heitellä isolla alueella.
Ranking on enemmän 400 metrin juoksu ja tehotilasto 10000 metrin. Rankingia pitääkin käyttää hetkellisissä arvioinneissa ja sijoittelussa. Tehotilastoa taas on käytettävä arvioitaessa pelaajien tasoa suhteessa saman tason pelaajiin. Mestaruussarjan pelaajaa ei tehotilaston valossa voi verrata II divisioonan pelaajaan. Vaikka peli on sama 501, niin pelin henki on aivan toista mestaruussarjassa kuin II divisioonan kaveriporukassa. Pelin merkitys näkyy jännitteessä ja molempien pelaajien taipumuksessa kirittää toinen toistaan yhä parempiin suorituksiin.
Ranking kertoo paremmuuden suhteessa muihin pelaajiin ja tehotilasto tuloksen tekotason.
Ranking kertoo enemmän halusta voittaa, tehotilasto harjoittelusta ja kyvystä pitää tietty taso pelissä.
Ranking kertoo myös aktiivisuudesta ja siten myös tuntumasta kisailemiseen. Huipuille tästä ei ole iloa, mutta alempana listaa sillä voi olla merkittävä tarina kerrottavanaan. Vrt. tehotilasto kertoo pelaajan tason, mutta on eri asia jos pohjana on 2 kuin 50 peliä.
Ranking yhdessä tehotilaston kanssa kertovat pelaajasta kaiken tarvittavan. Tons-tilastoilla ja muilla lisäfaktoilla saadaan kuvaa täydennettyä, mutta näillä perustiedoilla pärjää pitkälle.
Miksi niitä pidetään yllä?
Pelaajat haluavat olla parempia kuin toiset.
Liitolle ja piireille apuvälineitä.
Pisteiden painotus ja painoarvot
Ikuisuuskysymys. Pitääkö painottaa kisoja, liigaa vai molempia tasaisesti? Viikkopisteet ovat oma lukunsa ja oman vakavan pohdinnan arvoinen sarake. Onko ajatusta, että viikkokisapisteet ovat yksi koko vuoden kestävä kisa, joka huipentuu finaaliin. Ja vasta finaalin sijoituksista saa pisteitä rankinglistalle...
Erottamaan paremmat ja vielä paremmat
Kertoo pidemmän jakson (yleensä vuoden) pelaajien keskinäisen paremmuussuhteen
Tehotilasto on absoluuttisempi ”totuus” ja ranking suhteellisempi ”fakta”
Miten niitä käytetään?
Koska ranking kertoo vain ”päivän” kunnon ja asettaa pelaajat suhteelliseen arvoon toisiinsa nähden, niin rankingia on myös käytettävä apuvälineenä eikä raakana totuutena. Usein tai lähes aina rankingin kärki on sama kuin tehotilaston kärki, mutta heti terävimmän huipun alla on monet nimet eri järjestyksessä ja järjestys voi heitellä isolla alueella.
Ranking on enemmän 400 metrin juoksu ja tehotilasto 10000 metrin. Rankingia pitääkin käyttää hetkellisissä arvioinneissa ja sijoittelussa. Tehotilastoa taas on käytettävä arvioitaessa pelaajien tasoa suhteessa saman tason pelaajiin. Mestaruussarjan pelaajaa ei tehotilaston valossa voi verrata II divisioonan pelaajaan. Vaikka peli on sama 501, niin pelin henki on aivan toista mestaruussarjassa kuin II divisioonan kaveriporukassa. Pelin merkitys näkyy jännitteessä ja molempien pelaajien taipumuksessa kirittää toinen toistaan yhä parempiin suorituksiin.
Ranking kertoo paremmuuden suhteessa muihin pelaajiin ja tehotilasto tuloksen tekotason.
Ranking kertoo enemmän halusta voittaa, tehotilasto harjoittelusta ja kyvystä pitää tietty taso pelissä.
Ranking kertoo myös aktiivisuudesta ja siten myös tuntumasta kisailemiseen. Huipuille tästä ei ole iloa, mutta alempana listaa sillä voi olla merkittävä tarina kerrottavanaan. Vrt. tehotilasto kertoo pelaajan tason, mutta on eri asia jos pohjana on 2 kuin 50 peliä.
Ranking yhdessä tehotilaston kanssa kertovat pelaajasta kaiken tarvittavan. Tons-tilastoilla ja muilla lisäfaktoilla saadaan kuvaa täydennettyä, mutta näillä perustiedoilla pärjää pitkälle.
Miksi niitä pidetään yllä?
Pelaajat haluavat olla parempia kuin toiset.
Liitolle ja piireille apuvälineitä.
Pisteiden painotus ja painoarvot
Ikuisuuskysymys. Pitääkö painottaa kisoja, liigaa vai molempia tasaisesti? Viikkopisteet ovat oma lukunsa ja oman vakavan pohdinnan arvoinen sarake. Onko ajatusta, että viikkokisapisteet ovat yksi koko vuoden kestävä kisa, joka huipentuu finaaliin. Ja vasta finaalin sijoituksista saa pisteitä rankinglistalle...
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Toinen tapa tasoittaa
Varsinainen leipätyö tulee keilailusta, joka on tasoituskisojen luvattu laji. Lähes kisa kuin kisa niitä arvoturnauksia lukuun ottamatta pelataan jollakin lailla tasoitettuna. Ja näin tasoituksista on tullut oma "tieteen- ja taiteenlaji". Sen suuremmin asiaan paneutumatta voisi keilailun puolelta ottaa yhden lisämausteen dartsin tasoituksiin. Tasoitusprosentin ja siihen olennaisesti liittyvänä maksimihyvityksen.
Yksinkertaisesti pelaajan saamaa tasoitusta ei oteta kokonaan huomioon vaan vain osa ja tiettyyn rajaan saakka. Esim 70% ja enintään 200 pistettä. Lisäksi pitää sopia alaraja laskennan pohjaksi ja SDL:n kisoissa käytettävä keskiarvo 15,00 on hyvä jos ylärajana on tuo 200 pistettä. 100 pistettä on keskiarvossa n. 3 pistettä/tikka eli 200 pisteen raja kulkee hieman 21 pistettä/tikka keskiarvon yläpuolella, kun pelataan täysillä tasoituksilla. Tasoitusta leikkaamalla tuolla esimerkissä olevalla tavalla täyden tasoituksen "saaminen" vaatii keskiarvoa 23-24. Ja Suomessa on vain reilu tusina pelaajia, joiden keskiarvo on päälle 24. (ja reilut 500 pelaajaa pelaa alle 15 keskiarvolla)
Tasoitus lasketaan sitten jakamalla pelaajan heittokeskiarvo luvulla 15 ja saatu jakotulos kerrotaan 501:llä. Näin saadaan pelaajan lähtöpisteet puhtaana eli 100 prosentin tasoituksen kanssa. Jos tasoituksista halutaan ottaa huomioon vain osa (esimerkissä 70%), niin vähennetään saadusta lähtöpisteistä 501 ja kerrotaan erotus 0,7:llä. Näin saadaan luku, joka lisätään 501:seen ja pelaajan uudet lähtöpisteet ovat nyt tiedossa.
eli
16 534 23 524
17 568 47 548
18 601 70 571
19 635 94 595
20 668 117 618
21 701 140 641
22 735 164 665
23 768 187 688
24 802 210 701
25 835 234 701
26 868 257 701
27 902 281 701
28 935 304 701
29 969 327 701
30 1002 351 701
1. sarake on pelaajan keskiarvo
2. sarake on pelaajan laskennallinen lähtöpiste (100%)
3. sarake on uudet tasoituspisteet laskettuna 70 prosentin mukaan
4. sarake on pelaajan uusi lähtöpiste
Taulukoita voi tehdä valmiiksi tai kirjoittaa exceliin pienen kaavan, joka laskee lähtöpisteen.
Yksi tapa jota voisi kokeilla on antaa jollekin tiettyyn keskiarvoväliin kuuluvalle pelaajalle keskiarvovälin alarajan mukainen tasoitus. Eli kaikki jolla on 16,00-16,99 keskiarvo saavat tasoituskisassa lisää 24 pistettä eli heidän kisansa alkaa 525 pisteestä. 21,00-21,99 ka-pelaajat lähtevät kaikki 641:stä.
Jatkan ajatuksen kanssa leikkimistä...
Yksinkertaisesti pelaajan saamaa tasoitusta ei oteta kokonaan huomioon vaan vain osa ja tiettyyn rajaan saakka. Esim 70% ja enintään 200 pistettä. Lisäksi pitää sopia alaraja laskennan pohjaksi ja SDL:n kisoissa käytettävä keskiarvo 15,00 on hyvä jos ylärajana on tuo 200 pistettä. 100 pistettä on keskiarvossa n. 3 pistettä/tikka eli 200 pisteen raja kulkee hieman 21 pistettä/tikka keskiarvon yläpuolella, kun pelataan täysillä tasoituksilla. Tasoitusta leikkaamalla tuolla esimerkissä olevalla tavalla täyden tasoituksen "saaminen" vaatii keskiarvoa 23-24. Ja Suomessa on vain reilu tusina pelaajia, joiden keskiarvo on päälle 24. (ja reilut 500 pelaajaa pelaa alle 15 keskiarvolla)
Tasoitus lasketaan sitten jakamalla pelaajan heittokeskiarvo luvulla 15 ja saatu jakotulos kerrotaan 501:llä. Näin saadaan pelaajan lähtöpisteet puhtaana eli 100 prosentin tasoituksen kanssa. Jos tasoituksista halutaan ottaa huomioon vain osa (esimerkissä 70%), niin vähennetään saadusta lähtöpisteistä 501 ja kerrotaan erotus 0,7:llä. Näin saadaan luku, joka lisätään 501:seen ja pelaajan uudet lähtöpisteet ovat nyt tiedossa.
eli
16 534 23 524
17 568 47 548
18 601 70 571
19 635 94 595
20 668 117 618
21 701 140 641
22 735 164 665
23 768 187 688
24 802 210 701
25 835 234 701
26 868 257 701
27 902 281 701
28 935 304 701
29 969 327 701
30 1002 351 701
1. sarake on pelaajan keskiarvo
2. sarake on pelaajan laskennallinen lähtöpiste (100%)
3. sarake on uudet tasoituspisteet laskettuna 70 prosentin mukaan
4. sarake on pelaajan uusi lähtöpiste
Taulukoita voi tehdä valmiiksi tai kirjoittaa exceliin pienen kaavan, joka laskee lähtöpisteen.
Yksi tapa jota voisi kokeilla on antaa jollekin tiettyyn keskiarvoväliin kuuluvalle pelaajalle keskiarvovälin alarajan mukainen tasoitus. Eli kaikki jolla on 16,00-16,99 keskiarvo saavat tasoituskisassa lisää 24 pistettä eli heidän kisansa alkaa 525 pisteestä. 21,00-21,99 ka-pelaajat lähtevät kaikki 641:stä.
Jatkan ajatuksen kanssa leikkimistä...
perjantai 22. elokuuta 2008
Naisten "tasoituksista"
Olen tässä pitkin kevättä ja kesää vastaillut kisajärjestäjille naisten tasoituksista ja kirjoitin siitä täälläkin aikaisemmin viikkokisojen yhteydessä. Tai tarkemmin naisille annettavasta 100 (50) pisteen "tasoituksesta" per 501. Tuolla "tasoituksella" ei ole mitään tekemistä oikean, todellisten pelien mukaan lasketun tasoituksen kanssa vaan se on joku herrasmiesmäinen kädenojennus historian hämärästä. Puhdas perinne menneiltä vuosilta, jolloin pelaajien tasoerot mitattiin mutu-tuntumalla.
Jos oikein pilkkua lähdetään viilaamaan, niin tuo "tasoitus" on tasa-arvolakia rikkova tai ainakin sen henkeä loukkaava. Sukupuoleen perustuvaa etua tai haittaa ei laissa hyväksytä. 100 pisteen tasoitus perustuu vain ja ainoastaan sukupuoleen eikä sillä ole mitään tekemistä pelaajan todellisen heittotason kanssa.
100 pistettä on suunnilleen 3 pistettä/tikka ja 50 pistettä tasoitusta on keskiarvoissa n. 1,5 pistettä/tikka.
Kärjistetty esimerkki: Tarja Salminen pelaa tavallista Taavia vastaan ja saa 100 pisteen kävyt koriin ennen ensimmäistäkään heittoa. Tarjalla pelien keskiarvo lähentelee 20 pistettä per tikka (n. 25 tikkaa per 501) ja Taavilla keskiarvo huitelee siellä 15-16 pisteen korvilla (31-33 tikkaa per 501). Jos Tarja ottaisi "tasoituksen" vastaan, niin hän pelaa 401:sen n. 20-21 tikkaan eli Taavi lähtee reilun 10 tikan takamatkalta vaikka on taidoiltaan heikompi!
Tuo oli siis asia kärjistetysti. Tavallisesti tasoitus on jotenkin perusteltavissa, mahdollisesti jopa kohdallaan ja joskus ehkä hieman alimittainenkin. 13 pisteen keskiarvolla pelaava Tuija heittää 401:sen 30 tikkaan ja Taavi nakkaa tikan tai kaksi enemmän 501:seen. Tuijalla ei ole mahdollisuuksia mestaruussarjan jaskaa vastaan oli peli 501 tai mikä muu tahansa, mutta Taavi on kukistettavissa.
Jos "tasoituksella" on haettu sitä että jaskat ja jaakot eivät pärjäisi, niin siihen "tasoituksella" ei ole mitään merkitystä. Mutta siihen onko Taavi Tavallisella mitään mahdollisuutta menestyä tai voittaa pelin tai pari on "tasoituksella" suurikin merkitys. Taavi ei voita Jaskaa eikä sitä "Tarjaakaan". Tuijankin kanssa on siinä ja tässä että tuleeko voitto vai ei.
Kun muistetaan että ne Taavit ovat kisojen selkäranka, niin miksi heitä tallotaan "tasoituksilla". Mitä järkeä on osallistua, jos heti lähtöön on kaikki menestymismahdollisuudet karsittu minimiin? Eihän "tasoituksen" perimmäinen tarkoitus ole karsia taaveja pois kisoista? Ymmärrän, että naispelaajat haluavat voittaa pelin jos toisen, mutta eikö se Taavikin halua... Miksi sorsia yhtä ryhmää sillä perusteella, että "eihän se Tuija muuten tule kisaamaan"! "Tasoitus" tuo pari Tuijaa mukaan, mutta kuinka moni Taavi jättää tulematta?
Onneksi Tarja, Lumi ja muut tasokkaat naiset eivät noita "tasoituksia" ota vastaan vaan pelaavat "kuten miehet".
Miesten SM-liigan mukaan lasketuissa keskiarvoissa kahden vuoden jaksolta mediaani kulkee 16,82 pistettä/tikka kohdassa.
Oikea tasoitus on pelaajan todelliseen keskiarvoon perustuva. Sen laskeminen ei ole iso homma siinä kisan alussa. Ja jos keskiarvoa ei ole, niin ensimmäisen voitetun matsin jälkeen sen pystyy niistä papereista ynnäämään, kertomaan ja jakamaan. kaava menee: (pelatut erät x 501 - jäljelle jääneet pisteet)/(eriin käytetyt tikat)
Jos oikein pilkkua lähdetään viilaamaan, niin tuo "tasoitus" on tasa-arvolakia rikkova tai ainakin sen henkeä loukkaava. Sukupuoleen perustuvaa etua tai haittaa ei laissa hyväksytä. 100 pisteen tasoitus perustuu vain ja ainoastaan sukupuoleen eikä sillä ole mitään tekemistä pelaajan todellisen heittotason kanssa.
100 pistettä on suunnilleen 3 pistettä/tikka ja 50 pistettä tasoitusta on keskiarvoissa n. 1,5 pistettä/tikka.
Kärjistetty esimerkki: Tarja Salminen pelaa tavallista Taavia vastaan ja saa 100 pisteen kävyt koriin ennen ensimmäistäkään heittoa. Tarjalla pelien keskiarvo lähentelee 20 pistettä per tikka (n. 25 tikkaa per 501) ja Taavilla keskiarvo huitelee siellä 15-16 pisteen korvilla (31-33 tikkaa per 501). Jos Tarja ottaisi "tasoituksen" vastaan, niin hän pelaa 401:sen n. 20-21 tikkaan eli Taavi lähtee reilun 10 tikan takamatkalta vaikka on taidoiltaan heikompi!
Tuo oli siis asia kärjistetysti. Tavallisesti tasoitus on jotenkin perusteltavissa, mahdollisesti jopa kohdallaan ja joskus ehkä hieman alimittainenkin. 13 pisteen keskiarvolla pelaava Tuija heittää 401:sen 30 tikkaan ja Taavi nakkaa tikan tai kaksi enemmän 501:seen. Tuijalla ei ole mahdollisuuksia mestaruussarjan jaskaa vastaan oli peli 501 tai mikä muu tahansa, mutta Taavi on kukistettavissa.
Jos "tasoituksella" on haettu sitä että jaskat ja jaakot eivät pärjäisi, niin siihen "tasoituksella" ei ole mitään merkitystä. Mutta siihen onko Taavi Tavallisella mitään mahdollisuutta menestyä tai voittaa pelin tai pari on "tasoituksella" suurikin merkitys. Taavi ei voita Jaskaa eikä sitä "Tarjaakaan". Tuijankin kanssa on siinä ja tässä että tuleeko voitto vai ei.
Kun muistetaan että ne Taavit ovat kisojen selkäranka, niin miksi heitä tallotaan "tasoituksilla". Mitä järkeä on osallistua, jos heti lähtöön on kaikki menestymismahdollisuudet karsittu minimiin? Eihän "tasoituksen" perimmäinen tarkoitus ole karsia taaveja pois kisoista? Ymmärrän, että naispelaajat haluavat voittaa pelin jos toisen, mutta eikö se Taavikin halua... Miksi sorsia yhtä ryhmää sillä perusteella, että "eihän se Tuija muuten tule kisaamaan"! "Tasoitus" tuo pari Tuijaa mukaan, mutta kuinka moni Taavi jättää tulematta?
Onneksi Tarja, Lumi ja muut tasokkaat naiset eivät noita "tasoituksia" ota vastaan vaan pelaavat "kuten miehet".
Miesten SM-liigan mukaan lasketuissa keskiarvoissa kahden vuoden jaksolta mediaani kulkee 16,82 pistettä/tikka kohdassa.
Oikea tasoitus on pelaajan todelliseen keskiarvoon perustuva. Sen laskeminen ei ole iso homma siinä kisan alussa. Ja jos keskiarvoa ei ole, niin ensimmäisen voitetun matsin jälkeen sen pystyy niistä papereista ynnäämään, kertomaan ja jakamaan. kaava menee: (pelatut erät x 501 - jäljelle jääneet pisteet)/(eriin käytetyt tikat)
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Swansea vaikenee
Kisat ovat nyt ohitse ja voittajat kukitettu. Ruotsin tytöt juhlivat mestaruuttaan eikä Hollannin pojat varmaan jääneet pekkaa pahemmiksi.
Gabriella Asthammer nousi kisan tähdeksi voittamalla henkilökohtaisen, pari ja kokonaiskisan. Ruotsin ykköspelaaja Linda Oden jäi hänen varjoonsa. Hieno suoritus Gabilta!
Hollannin joukkueessa kaikki ovat varmasti sankareita. Kisan päättänyt ja ratkaissut joukkueottelu päättyi 9-7 voittoon englantilaisista ja toi kisan kruunun ja pokaalit. Kun voittotuplan sai heittää joukkueen kuopus Gilbert van der Meijden, niin juhlat saivat hienon loppukruunauksen. Ei Gilbert mikään heittopussi ollut: avauspeliin 120 pox ja tuohon ratkaisupeliin kerran 180!
Irlannin Patrik Meaneylle olisi suonut pientä onnea finaaleissa. Voittotuplat napsahtivat lankoihin paripelissä hollantilaisia vastaan. Singelifinaalissa heitto kulki, mutta niin kulki Englannin Shaun Griffitsilläkin. Irkkukaveri oli surkea kuin mikä toisen hävityn ottelun jälkeen, mutta maailma muuttuu varmasti aurinkoisemmaksi kun hän tajuaa voittaneensa kaksi hopeaa ja nostaneensa maansa koko kisan pronssille.
Suomen pojat olivat opintomatkalla ja sitä oppia tuli. 9-0 selkäsauna englantilaisilta siellä muiden tappioiden seassa. 9-8 voitto Belgiasta taas oppina kuinka ottelut voidaan kääntää voitoiksi tappion kolkutellessa jo siinä olkapäällä.
Tytöt nouisivat lopulta sijalle 8. pistetaulukossa. Singelipelit olivat hyvä osoitus miten kokemus tuo lisää varmuutta ja antaa lisää potkua peliin. Toki pari onnistumista siihen mukaan ja ilme oli jo melko mainio. Antaa uskoa ensi vuodelle, että mahdollisuuksia on kokemuksia kartuttamalla. Voittavassa joukkueessa pitää olla mukana 1-3 kisan käynyttä pelaajaa ja keski-ikä lähellä 18 vuotta. Peli on junnutasollakin jo sen verran kovaa että alle 20 keskiarvolla ei poikien sarjassa saa kuin murusia. Tytöillä riittää varmuus lopetuksissa pitkälle. Keskiarvolla ei ole niin suurta merkitystä.
Gabriella Asthammer nousi kisan tähdeksi voittamalla henkilökohtaisen, pari ja kokonaiskisan. Ruotsin ykköspelaaja Linda Oden jäi hänen varjoonsa. Hieno suoritus Gabilta!
Hollannin joukkueessa kaikki ovat varmasti sankareita. Kisan päättänyt ja ratkaissut joukkueottelu päättyi 9-7 voittoon englantilaisista ja toi kisan kruunun ja pokaalit. Kun voittotuplan sai heittää joukkueen kuopus Gilbert van der Meijden, niin juhlat saivat hienon loppukruunauksen. Ei Gilbert mikään heittopussi ollut: avauspeliin 120 pox ja tuohon ratkaisupeliin kerran 180!
Irlannin Patrik Meaneylle olisi suonut pientä onnea finaaleissa. Voittotuplat napsahtivat lankoihin paripelissä hollantilaisia vastaan. Singelifinaalissa heitto kulki, mutta niin kulki Englannin Shaun Griffitsilläkin. Irkkukaveri oli surkea kuin mikä toisen hävityn ottelun jälkeen, mutta maailma muuttuu varmasti aurinkoisemmaksi kun hän tajuaa voittaneensa kaksi hopeaa ja nostaneensa maansa koko kisan pronssille.
Suomen pojat olivat opintomatkalla ja sitä oppia tuli. 9-0 selkäsauna englantilaisilta siellä muiden tappioiden seassa. 9-8 voitto Belgiasta taas oppina kuinka ottelut voidaan kääntää voitoiksi tappion kolkutellessa jo siinä olkapäällä.
Tytöt nouisivat lopulta sijalle 8. pistetaulukossa. Singelipelit olivat hyvä osoitus miten kokemus tuo lisää varmuutta ja antaa lisää potkua peliin. Toki pari onnistumista siihen mukaan ja ilme oli jo melko mainio. Antaa uskoa ensi vuodelle, että mahdollisuuksia on kokemuksia kartuttamalla. Voittavassa joukkueessa pitää olla mukana 1-3 kisan käynyttä pelaajaa ja keski-ikä lähellä 18 vuotta. Peli on junnutasollakin jo sen verran kovaa että alle 20 keskiarvolla ei poikien sarjassa saa kuin murusia. Tytöillä riittää varmuus lopetuksissa pitkälle. Keskiarvolla ei ole niin suurta merkitystä.
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Swansea eli edelleen junnujen EM-kisoissa
Tytöt kasvoivat yön aikana! Jos peli oli takkuista parikisaosassa niin singelikisassa oltiin jo eri planeetalta. Jännitys laukesi eikä enää ollut sitä turhaa yliyrittämmistä, johon pelit kaatuivat edellisenä pöivänä. Joku sanoisi tuota kokemukseksi...
Etenkin Emma nousi toiselle tasolle. 1. pelin 1. erän menetys omaan töhrintään ja melkein tappio toisessa avasivat silmät ja sen jälkeen peli kulki ihan toisella tavoin. Pisteenä iin päälle tuli voitto hollantilaisesta alkulohkon viimeisessä ottelussa 0-2 tappiosta nousten.
Aliisa teki melkoisen tempun voittamalla toisen "tulppaanin". Hieno loppurutistus toi 3-2 voiton ja hienolla tavalla 153 vähennys ja 16 pox, kun kaveri oli jo tuplilla. Edellisessä erässä vastustaja laski väärin, juhli voittoa, mutta me ja kirjuri olimme eri mieltä. Maali jäi ja Aliisa pokkasi ja poikkaisi tullen pieneltä takamatkalta.
Etenkin Emma nousi toiselle tasolle. 1. pelin 1. erän menetys omaan töhrintään ja melkein tappio toisessa avasivat silmät ja sen jälkeen peli kulki ihan toisella tavoin. Pisteenä iin päälle tuli voitto hollantilaisesta alkulohkon viimeisessä ottelussa 0-2 tappiosta nousten.
Aliisa teki melkoisen tempun voittamalla toisen "tulppaanin". Hieno loppurutistus toi 3-2 voiton ja hienolla tavalla 153 vähennys ja 16 pox, kun kaveri oli jo tuplilla. Edellisessä erässä vastustaja laski väärin, juhli voittoa, mutta me ja kirjuri olimme eri mieltä. Maali jäi ja Aliisa pokkasi ja poikkaisi tullen pieneltä takamatkalta.
Pudotuspeleissä Aliisa, joka kuvassa ottaa rauhallisesti pelitaululla, kepitti irlantilaisen Jade O'Connorin mennen tullen, mutta walesilaine Rachel Williams oli liian paha kanto. 1-3 tappio tilastoihin. Aliisa tosin hätyytettiin pelaamaan ruokalautasen äärestä kun kisan johtajan antoi ensin aikatauluksi "after dinner", mutta päätös muuttui hovissa ja Aliisalle meinasi tulla kiire.Pojat olivat poikia. Eivät kasvaneet yön aikana ja tappiota tuli neljä. Hyviä pelejä kaikki, mutta se viimeistely ontui vielä. Mutta aikaa on niiden tuplien löytämiselle.
torstai 17. heinäkuuta 2008
Junnujen EM-kisoissa
Parin vuoden tauon jälkeen taas kisamaisemissa näissä junnujen EM-kisailuissa. Kun ensi kerran olin mukana 90-luvun alussa, niin mukana oli n. 10 maata. Nyt kisailemassa on 16, joten sillä saralla on menty eteenpäin.Pelillinen taso on laajentunut ja tasoa löytyy jokaisesta maasta. Esimerkkinä Unkari, joka voitti sekä meidän pojat (5-9) että tytöt (1-3). Hyvä niin sillä täällä junnupuolella on ilo seurata onnistumisia ja epäonnistumisia. Tappio ei todellakaan ole maailman loppu vaan pieni takaisku ja tapa saada kokemusta tuleviin aikuisten kisoihin. Meidän poikamme ovat kuvassa vasemmalta joukkueenjohtajan jälkeen Joonas Heiskanen, Teemu Harju, Janne Hyvönen ja takana Tuomas Tikka. Tytöt Aliisa Koskivirta (lipun kanssa) ja Emma Antila.
Suomen joukkue on iältään pari vuotta muita nuorempi ja se näkyy. Viimeistä vuottaan juniorisarjassa pelaava on aivan toisella tasolla pelien lopetuksissa kuin nuorempi kilpakumppaninsa. Tuon parin vuoden aikana ehtii kerätä monia tappioita, jotka opettavat pitämään pään kylmänä ja pelin kuosissa aivan loppuun asti. Hyvä tulosheitto ei takaa pelin voittoa, vaan se pitää kruunata tarkalla ja varmalla loppuosumalla.
Kisat jatkuvat ja lauantaina tiedetään kuka on parempi kuin muut. Suomi ei ole kisaamassa mitaleista eikä siihen etukäteen edes laskettu. Pääasia, että kisailu avartaa maailmaa, etenkin dartsmaailmaa.
Kisan järjestelyt saavat arvosanan 7+. Kuljetukset ja ruokailut on hoidettu hyvin, mutta itse kisa aikatauluineen (niitä ei ole missään julkaistuna) on hieman "hakusessa". Osin kisaa häiritsee tuhannet valmistuvat maisterit ja muut. Swansean yliopiston päättäjäiset piti olla muualla, mutta lakkoilun takia ne siirrettiin tuohon kisapaikan ovelle. Väkeä tulee ja menee!
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Rankingpisteistä
Dartsliiton hallitus päätti Yyterin kokouksessaan vuosikokousasioista. Budjetin laadinnan ja muun oheistoiminnan ohella kehiteltiin kokouksen oheen pientä koulutus- ja keskustelutilaisuutta. Aiheeksi otettiin rankingpisteet ja niiden "syvin olemus"
Ajatuksia pisteiden osalta on heitetty niin huippupelaajien suunnalta kuin ruohonjuuristakin. Molemmilla on omat näkemyksensä ja ne poikkeavat toisistaan varsin paljon.
Halutaanko että rankingpisteet kertovat pelaajien paremmuuden? Sitä varten on olemassa tehotilasto.
Halutaanko että pisteet kertovat aktiivisuuden? Kisoissa koluamisen, viikkokisoissa heilumisen ja liigassa liikkumisen? Pitäiskö nämä erottaa toisistaan ja näin saadaan erilaisia listoja kertomaan pelaajien intresseistä.
Kenelle pisteet ovat tärkeitä? Onko nimen näkyminen listalla joku arvo vai merkitseekö sijoitus enemmän? Kuka käyttää pisteitä ja mikä on niiden käyttötarkoitus? Maajoukkueen johtajalle niistä on apua valinnoissa, mutta enemmän kertoo pelit mestaruussarjassa ja lukemat tehotilastoissa.
Onko rankingin aika nykymuodossaan ohi?
Näistä ja muista keskustellaan ja haetaan uutta suuntaa seuraavalle vuosikymmenelle.
Oma mieleni on kallistumassa rankingin hajauttamisen suuntaa: kisat omana, liiga omana ja viikkopisteet siellä kolmantena. Näin jokainen voi hakea sen oman pätemisalueensa.
Syyskuun 26. päivä Sommelossa Kuusankoskella asiasta enemmän.
Ajatuksia pisteiden osalta on heitetty niin huippupelaajien suunnalta kuin ruohonjuuristakin. Molemmilla on omat näkemyksensä ja ne poikkeavat toisistaan varsin paljon.
Halutaanko että rankingpisteet kertovat pelaajien paremmuuden? Sitä varten on olemassa tehotilasto.
Halutaanko että pisteet kertovat aktiivisuuden? Kisoissa koluamisen, viikkokisoissa heilumisen ja liigassa liikkumisen? Pitäiskö nämä erottaa toisistaan ja näin saadaan erilaisia listoja kertomaan pelaajien intresseistä.
Kenelle pisteet ovat tärkeitä? Onko nimen näkyminen listalla joku arvo vai merkitseekö sijoitus enemmän? Kuka käyttää pisteitä ja mikä on niiden käyttötarkoitus? Maajoukkueen johtajalle niistä on apua valinnoissa, mutta enemmän kertoo pelit mestaruussarjassa ja lukemat tehotilastoissa.
Onko rankingin aika nykymuodossaan ohi?
Näistä ja muista keskustellaan ja haetaan uutta suuntaa seuraavalle vuosikymmenelle.
Oma mieleni on kallistumassa rankingin hajauttamisen suuntaa: kisat omana, liiga omana ja viikkopisteet siellä kolmantena. Näin jokainen voi hakea sen oman pätemisalueensa.
Syyskuun 26. päivä Sommelossa Kuusankoskella asiasta enemmän.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Joitain ajatelmia viikkokisoista
Kesällä on aikaa erilaisille ajatelmille ja myös hajatelmille.
Kirjaan tähän muutaman koskien viikkokisaa ja jalostan niitä joskus kun muistan, jaksan tai viitsin.
1) tasoitus
Useassa viikkokisassa on käytössä tasoitus, mutta vain naisille. Eli Suomen ykkönen Sari Nikula saa tasoitusta ketä tahansa miestä vastaan. Siis vain olemalla nainen! Varsinainen tasoitus... Sari tosin ei taida tasoitusta käyttää, koska onhan aika naurettavaa jos n. 19 pisteen keskiarvolla pelaava saa TASOITUSTA 15-16 pisteen keskiarvolla pelaavaa miestä vastaan. Kun tasoitus on vielä 10% niin Sarin tapauksessa mies häviää 10-15 pistettä per heittokierros. Se tekee 80-120 pistettä 501:stä kohden.
Naisten tasoitus on usein paikallaan kun keskivertopelaajat kohtaavat toisensa.
Mitä jos tasoitus annetaan viikkokisassa voittojen mukaan. +10 pistettä per voitettu ottelu ja -10 pistettä tappion takia. Pisteitä kertyy ja vähenee tasaisesti kunnes tulee se taso vastaan joka vastaa pelitaitoja. Uusi pelaaja alkaa aina nollilta ja se jos mikä pistää pelaajia kiertämään. Huippupelaajalla voi olla omassa viikkokisassa 200 pistettä lisälastia ja silloin tekee mieli mennä naapurin kisaan aina silloin tällöin. Toisaalta huippupelaajia vilisevässä kisassa aletaan nähdä naapurin sällejä, kun ns. päänahkoja on tarjolla. Toki huipun tasoitus laskee tappioiden takia ja seuraavalla kerralla tulee taas pataan, mutta on se voitto aina voitto.
Voittolisät ovat voimassa aina tietyn jakson ajan ja joko nollantuvat kerralla tai kisa kerrallaan. Lisät ovat kisassa aina samat eli voittopisteet tulevat voimaan vasta seuraavassa kisassa.
Jos tuo 10 pisteen lisääminen/vähentäminen ei saa kannatusta, niin laitetaan DTM-ajojen mukaisesti voittajille ja muille kärkipelaajille painolastia. Viikkokisan voitosta +40 pist, kakkoselle +20 ja kolmoselle +10. Pisteet ovat riippakivenä jonkun jakson ajan esim. 4 viikkoa.
Tasoituksilla voitaisiin saada kisoihin mukaan myös keskivertopelaajia. Nyt muutamat kärkinimet tappavat kisainnon kiertämällä kisasta toiseen ja voittamalla ne vuorotellen. Jos nämä hyvät pelaajat joutuisivat pelaamaan koko ajan oman taitotasonsa ylärajalla niin viikkokisasta olisi se hyöty mikä pitääkin eli kehittää pelillisiä taitoja. Helpot pelit ovat taannuttavia ja liian helpot voitot vievät todellisiin voittoihin vaadittavan terävyyden mennessään.
2) viikkokisan vetäjä
Jaksan kummastella kerhon jos toisen haluttomuutta korvata viikkokisan vetäjälle mitään kisan vetämisestä. Onneksi joissain paikoin vetäjä saa juomalappuja tai muita "korvikkeita".
Ilmainen viikkokisa samalla kun vedät kisaa ei ole korvaus! Ei se pelaaminen ole hauskaa kun samalla pitää katsella miten pelit etenevät ja meneekö joku sorkkimaan sitä pelikaaviota ollessasi taululla tai ajattelee auttavansa kun pistää pelejä eteenpäin. Väärässä järjestyksessä tietysti.
Vetäjä on usein myös kerhon veturi ja häneen kannattaa panostaa samalla tavoin kuin niihin hyviin pelaajiin. Jos korvaus olisi edes n. 10 euroa per kisa, niin säästämällä vetäjä saisi kasaan pienen potin jolla tehdä reissu vaikka Swedish Openiin tai yhden illan syömiset Catalonia Openissa.
Viikkokisa kestää 4-6 tuntia ja lapsenvahdit saavat n. 5 euroa pimeältä tunnilta. Tuolla tavoin laskien korvaus viikkokisasta pitäisi olla 20-30 euroa illalta. Kun lapsia on yleensä kymmenkunta niin korvauksen pitäisi olla vielä reilumpi.
Kirjaan tähän muutaman koskien viikkokisaa ja jalostan niitä joskus kun muistan, jaksan tai viitsin.
1) tasoitus
Useassa viikkokisassa on käytössä tasoitus, mutta vain naisille. Eli Suomen ykkönen Sari Nikula saa tasoitusta ketä tahansa miestä vastaan. Siis vain olemalla nainen! Varsinainen tasoitus... Sari tosin ei taida tasoitusta käyttää, koska onhan aika naurettavaa jos n. 19 pisteen keskiarvolla pelaava saa TASOITUSTA 15-16 pisteen keskiarvolla pelaavaa miestä vastaan. Kun tasoitus on vielä 10% niin Sarin tapauksessa mies häviää 10-15 pistettä per heittokierros. Se tekee 80-120 pistettä 501:stä kohden.
Naisten tasoitus on usein paikallaan kun keskivertopelaajat kohtaavat toisensa.
Mitä jos tasoitus annetaan viikkokisassa voittojen mukaan. +10 pistettä per voitettu ottelu ja -10 pistettä tappion takia. Pisteitä kertyy ja vähenee tasaisesti kunnes tulee se taso vastaan joka vastaa pelitaitoja. Uusi pelaaja alkaa aina nollilta ja se jos mikä pistää pelaajia kiertämään. Huippupelaajalla voi olla omassa viikkokisassa 200 pistettä lisälastia ja silloin tekee mieli mennä naapurin kisaan aina silloin tällöin. Toisaalta huippupelaajia vilisevässä kisassa aletaan nähdä naapurin sällejä, kun ns. päänahkoja on tarjolla. Toki huipun tasoitus laskee tappioiden takia ja seuraavalla kerralla tulee taas pataan, mutta on se voitto aina voitto.
Voittolisät ovat voimassa aina tietyn jakson ajan ja joko nollantuvat kerralla tai kisa kerrallaan. Lisät ovat kisassa aina samat eli voittopisteet tulevat voimaan vasta seuraavassa kisassa.
Jos tuo 10 pisteen lisääminen/vähentäminen ei saa kannatusta, niin laitetaan DTM-ajojen mukaisesti voittajille ja muille kärkipelaajille painolastia. Viikkokisan voitosta +40 pist, kakkoselle +20 ja kolmoselle +10. Pisteet ovat riippakivenä jonkun jakson ajan esim. 4 viikkoa.
Tasoituksilla voitaisiin saada kisoihin mukaan myös keskivertopelaajia. Nyt muutamat kärkinimet tappavat kisainnon kiertämällä kisasta toiseen ja voittamalla ne vuorotellen. Jos nämä hyvät pelaajat joutuisivat pelaamaan koko ajan oman taitotasonsa ylärajalla niin viikkokisasta olisi se hyöty mikä pitääkin eli kehittää pelillisiä taitoja. Helpot pelit ovat taannuttavia ja liian helpot voitot vievät todellisiin voittoihin vaadittavan terävyyden mennessään.
2) viikkokisan vetäjä
Jaksan kummastella kerhon jos toisen haluttomuutta korvata viikkokisan vetäjälle mitään kisan vetämisestä. Onneksi joissain paikoin vetäjä saa juomalappuja tai muita "korvikkeita".
Ilmainen viikkokisa samalla kun vedät kisaa ei ole korvaus! Ei se pelaaminen ole hauskaa kun samalla pitää katsella miten pelit etenevät ja meneekö joku sorkkimaan sitä pelikaaviota ollessasi taululla tai ajattelee auttavansa kun pistää pelejä eteenpäin. Väärässä järjestyksessä tietysti.
Vetäjä on usein myös kerhon veturi ja häneen kannattaa panostaa samalla tavoin kuin niihin hyviin pelaajiin. Jos korvaus olisi edes n. 10 euroa per kisa, niin säästämällä vetäjä saisi kasaan pienen potin jolla tehdä reissu vaikka Swedish Openiin tai yhden illan syömiset Catalonia Openissa.
Viikkokisa kestää 4-6 tuntia ja lapsenvahdit saavat n. 5 euroa pimeältä tunnilta. Tuolla tavoin laskien korvaus viikkokisasta pitäisi olla 20-30 euroa illalta. Kun lapsia on yleensä kymmenkunta niin korvauksen pitäisi olla vielä reilumpi.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Rankingkisoista
Muiden kiireiden vuoksi on kirjailu jäänyt vähemmälle, mutta ajatuksia on ehtinyt kehittyä ja tässä yksi koskien rankingkisoja:
Kisoissa on nykyään monta eri sarjaa ja pelaaja voi ottaa osaa kisaan jos toiseen ja toisaalta joku ei tiedä mihin osallistua ja mihin ei.
Ajatus, joka on itänyt jo pitemmän aikaa, on yhdistää nämä kaikki singelisarjat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Jos nykyinen ns. A-sarja olisikin se viimeinen johon kaikki muut sarjat -”karsintakisat"- tähtäävät? Pelataan perjantaina muutama karsintalohko, joku voi sanoa kisaa B-sarjaksi joku toinen karsinnaksi, joiden voittajat pääsevät varsinaiseen pääkisaan, tuohon kaiken päättävään ns. A-sarjaan. Lauantaina on jaossa loput paikat, jotta saadaan kaikki 16 avoinna olevaa paikkaa täytettyä. Nämä 16 karsijaa pelaavat 16:tta kisaan suoraan pääsevää vastaan.
Keitä nämä 16 suoraan pääsevää ovat? Helpoin tapa on ottaa 16 parasta rankinglistalta. Jokainen huipulla oleva joutuu ilmoittamaan ennakkoon tulostaan ja näin saadaan vaikka kisan ennakkoilmoitteluun hieman lisää infoa. ”Suomen ykkönen Marko Kantele on tulossa muiden huippujen tavoin…” Listaa mennään alaspäin siihen asti kunnes 16 ilmoittautunutta on kasassa. Sen jälkeen kaikki muut lähtevät karsinnan kautta hakemaan paikkaansa pääkisassa. Jos Kantele unohtaa ilmoittautua, niin ainoa tapa päästä mukaan on karsinnan kautta.
Toinen tapa on antaa järjestäjälle muutama ”villi kortti”. Joku paikallinen pelaaja seudun omien viikkokisojen kautta karsittuna tai pelaaja, jonka järjestäjä syystä tai toisesta haluaa mukaan. Edellisen kisan voittajalle paikka, jos ei ole suoraan mukaan pääsevien joukossa. Tai sponsorin valinta.
Yksi pieni lisä perjantaikarsinnoilla saadaan: jos et pääse perjantain karsinnasta läpi niin lauantaina voit yrittää uudelleen. Ja jos vielä laajennetaan, niin kisaa edeltävällä viikolla voi kisan järjestäjän viikkokisassa olla palkintona paikka pääsarjassa. Silloin ”villiä korttia” pitää miettiä tarkasti ja antaa vain yksi esim. sponsorin käyttöön.
Naisilla 16 = 4.
Kisoissa on nykyään monta eri sarjaa ja pelaaja voi ottaa osaa kisaan jos toiseen ja toisaalta joku ei tiedä mihin osallistua ja mihin ei.
Ajatus, joka on itänyt jo pitemmän aikaa, on yhdistää nämä kaikki singelisarjat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Jos nykyinen ns. A-sarja olisikin se viimeinen johon kaikki muut sarjat -”karsintakisat"- tähtäävät? Pelataan perjantaina muutama karsintalohko, joku voi sanoa kisaa B-sarjaksi joku toinen karsinnaksi, joiden voittajat pääsevät varsinaiseen pääkisaan, tuohon kaiken päättävään ns. A-sarjaan. Lauantaina on jaossa loput paikat, jotta saadaan kaikki 16 avoinna olevaa paikkaa täytettyä. Nämä 16 karsijaa pelaavat 16:tta kisaan suoraan pääsevää vastaan.
Keitä nämä 16 suoraan pääsevää ovat? Helpoin tapa on ottaa 16 parasta rankinglistalta. Jokainen huipulla oleva joutuu ilmoittamaan ennakkoon tulostaan ja näin saadaan vaikka kisan ennakkoilmoitteluun hieman lisää infoa. ”Suomen ykkönen Marko Kantele on tulossa muiden huippujen tavoin…” Listaa mennään alaspäin siihen asti kunnes 16 ilmoittautunutta on kasassa. Sen jälkeen kaikki muut lähtevät karsinnan kautta hakemaan paikkaansa pääkisassa. Jos Kantele unohtaa ilmoittautua, niin ainoa tapa päästä mukaan on karsinnan kautta.
Toinen tapa on antaa järjestäjälle muutama ”villi kortti”. Joku paikallinen pelaaja seudun omien viikkokisojen kautta karsittuna tai pelaaja, jonka järjestäjä syystä tai toisesta haluaa mukaan. Edellisen kisan voittajalle paikka, jos ei ole suoraan mukaan pääsevien joukossa. Tai sponsorin valinta.
Yksi pieni lisä perjantaikarsinnoilla saadaan: jos et pääse perjantain karsinnasta läpi niin lauantaina voit yrittää uudelleen. Ja jos vielä laajennetaan, niin kisaa edeltävällä viikolla voi kisan järjestäjän viikkokisassa olla palkintona paikka pääsarjassa. Silloin ”villiä korttia” pitää miettiä tarkasti ja antaa vain yksi esim. sponsorin käyttöön.
Naisilla 16 = 4.
tiistai 6. toukokuuta 2008
Liigan Play Off Kurikka 3.5.2008
Ne pohjoisen pojat ja tytöt
Pakko myöntää että dartsin valtikka on isketty väkevästi tuonne pohjoiseen. Tai ainakin kun Helsingistä asiaa katsoo. Willy's DC vei miesten liigaherruuden ja ensi vuoden play-offin järjestelyoikeudet. Loppuottelussa alku oli musertavaa katseltavaa ja Samuli oli nopeasti pahasti tappiolla. 6-1 tilanteessa Willysin miehet alkoivat odotella ja pitivät mestaruutta jo varmana, joten Lahden suunnan miehet saivat hyvän kirin aikaiseksi. Kun Marko Kantele naputti 105 pox ja heti perään Hannu Kauppinen 101, niin oltiinkin jo hyvin liki. 8-7 tilanteessa Asko Niskala oli kuitenkin mies paikallaan eikä antanut Matti Hatiselle edes mahdollisuutta lopetukseen. 9-7 lopputulos ei kerro ottelun kaksijakoisuudesta mitään, mutta voittajan se kertoo ja sehän ratkaisee.
Tuota valtikkaa pitää myös Perämeren tytöt. Vai pitäisikö sanoa Valtikkaa, onhan Perämeri tuon seuran jatkumo. Tarja Salminen ei ole ollut kevään aikana ihan parhaassa iskussaan, mutta Sari Nikulan loistavan pelivireen siivittämänä hänkin nousee omaa tasoansa korkeammalle. Tanja Lääperi oli kolmantena lenkkinä mukana, mutta hän ei päässyt finaalissa loistamaan Casablancan naisten viedessä pisteet otteluista juuri häntä vastaan. Tarjalle ja Sarille ei kisat järjestäneestä ja siis mestaruutta puolustaneesta joukkueesta löytynyt vastusta. Ei tällä kertaa.
Pakko myöntää että dartsin valtikka on isketty väkevästi tuonne pohjoiseen. Tai ainakin kun Helsingistä asiaa katsoo. Willy's DC vei miesten liigaherruuden ja ensi vuoden play-offin järjestelyoikeudet. Loppuottelussa alku oli musertavaa katseltavaa ja Samuli oli nopeasti pahasti tappiolla. 6-1 tilanteessa Willysin miehet alkoivat odotella ja pitivät mestaruutta jo varmana, joten Lahden suunnan miehet saivat hyvän kirin aikaiseksi. Kun Marko Kantele naputti 105 pox ja heti perään Hannu Kauppinen 101, niin oltiinkin jo hyvin liki. 8-7 tilanteessa Asko Niskala oli kuitenkin mies paikallaan eikä antanut Matti Hatiselle edes mahdollisuutta lopetukseen. 9-7 lopputulos ei kerro ottelun kaksijakoisuudesta mitään, mutta voittajan se kertoo ja sehän ratkaisee.
Tuota valtikkaa pitää myös Perämeren tytöt. Vai pitäisikö sanoa Valtikkaa, onhan Perämeri tuon seuran jatkumo. Tarja Salminen ei ole ollut kevään aikana ihan parhaassa iskussaan, mutta Sari Nikulan loistavan pelivireen siivittämänä hänkin nousee omaa tasoansa korkeammalle. Tanja Lääperi oli kolmantena lenkkinä mukana, mutta hän ei päässyt finaalissa loistamaan Casablancan naisten viedessä pisteet otteluista juuri häntä vastaan. Tarjalle ja Sarille ei kisat järjestäneestä ja siis mestaruutta puolustaneesta joukkueesta löytynyt vastusta. Ei tällä kertaa.Casablanca kruunasi hienosti järjestetyt Play-Offit nousemalla miesten mestaruussarjaan. Karsinnat olivat muutoinkin mielenkiintoiset: kaikki mestisjengit putosivat niin miesten kuin naisten puolella. Yksi aikakausi päättyi samalla, kun Tampereen mainetta ylläpitänyt Tömärin Tikka jätti jäähyväiset ylimmille sarjatasoille. Sörkan Tikka kipusi ylös Tömärin tilalle molemmissa karsinnoissa ja Samuli Bluesin naiset pitivät huolen että hopeajoukkueen miehet saavat seuraa play-offeihin ensi vuonna.
kuvista kiitos Esko Savinaiselle. Kuvia on kuulemma yli 300!
Liigan Play-Off pelitapa
Kurikan kokemuksista viisastuneena pohdin mikä pelitapa voisi olla parempi kuin nyt käytettävä. Lähinnä ongelma on naisten pitkät ottelut, jotka pistävät aikataulut sakeisin.
1) muutetaan naisille takaisin 501/9 ja peli kerrallaan.
2) pelataan kaikki kaikkia vastaan eli 5 ottelua kullekin
3) annetaan bonuspisteitä runkosarjasijoituksen perusteella: 8-6-4-2-1-0
4) pisteet ottelusta 3voitosta ja 0 tappiosta sekä 1 piste voitetusta 501:stä.
5) loppuottelu kahden parhaan kesken
miehillä sama mutta pisteet ottelusta 3 voitosta, 1 tasapelistä ja 0 tappiosta sekä ottelu 501/16.
Naisten ottelut pelataan kahdella taululla eli 6 taulua naisten ja 3 taulua miesten otteluille.
Kun karsinnat vaativat 12 taulua, niin kisaa varten tarvitaan 21 taulua nykyisen 16 sijaan. Pieni miinus, myönnetään.
Mutta aikataululla tai lähinnä sen pitävyydellä tuo miinus saadaan korjattua.
Jos naisten ottelu vie 1,5 tuntia kahdella taululla ja miehillä sama 1,5 tuntia yhdellä taululla ja kierroksia on 5, niin 8 tunnissa pitäisi homman olla finaalia vaille valmis.
eli klo 10-18 tahkotaan alkupelit ja klo 18-20.30 finaalit.
Tämä on nopea ajatusleikki ilman sormiharjoituksia. Saa kehittää ja viedä eteenpäin. Vapaasti lainattavissa, kunhan ei esitä omanaan;)
1) muutetaan naisille takaisin 501/9 ja peli kerrallaan.
2) pelataan kaikki kaikkia vastaan eli 5 ottelua kullekin
3) annetaan bonuspisteitä runkosarjasijoituksen perusteella: 8-6-4-2-1-0
4) pisteet ottelusta 3voitosta ja 0 tappiosta sekä 1 piste voitetusta 501:stä.
5) loppuottelu kahden parhaan kesken
miehillä sama mutta pisteet ottelusta 3 voitosta, 1 tasapelistä ja 0 tappiosta sekä ottelu 501/16.
Naisten ottelut pelataan kahdella taululla eli 6 taulua naisten ja 3 taulua miesten otteluille.
Kun karsinnat vaativat 12 taulua, niin kisaa varten tarvitaan 21 taulua nykyisen 16 sijaan. Pieni miinus, myönnetään.
Mutta aikataululla tai lähinnä sen pitävyydellä tuo miinus saadaan korjattua.
Jos naisten ottelu vie 1,5 tuntia kahdella taululla ja miehillä sama 1,5 tuntia yhdellä taululla ja kierroksia on 5, niin 8 tunnissa pitäisi homman olla finaalia vaille valmis.
eli klo 10-18 tahkotaan alkupelit ja klo 18-20.30 finaalit.
Tämä on nopea ajatusleikki ilman sormiharjoituksia. Saa kehittää ja viedä eteenpäin. Vapaasti lainattavissa, kunhan ei esitä omanaan;)
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Nukkuvat jäsenet
Dartsin iso ongelma on jäsenyyden sitoutuminen vahvasti pelaamiseen ja etenkin SM-liigassa pelaamiseen. Kun aktiivi pelaaja alkaa vähentää peli-iltojaan ja vähitellen pääsee vilttiketjustakin pois, niin hän jättää helposti koko kerhon ja sen jäsenyyden samalla.
Kerhon ja jäsenen ainoa side on ollut tuo pelaaminen jossain joukkueessa. Jos ei ole muuta virkaa kerhon toiminnassa niin ei ole enää syytä olla mukana?
Kerhojen pitää sitouttaa entiset aktiivit muihin töihin kerhossa. Erilaisia valiokuntia ja työryhmiä perustamalla saa pidettyä tietoa ja taitoa omassa piirissä. Kilpailuvaliokunta, huvityöryhmä, valmennus- ja koulutusporukka, opastusintoilijat ja monet muut ryhmät ja kokoonpanot pitävät jäähdyttelynsä jäähdytelleet mukana kuvioissa. Ja maksavat kerhon jäsenmaksun.
Toiminnan ollessa monipuolista joukkoon liittyy uusia jäseniä ja meno sen kuin paranee.
Kerhon ja jäsenen ainoa side on ollut tuo pelaaminen jossain joukkueessa. Jos ei ole muuta virkaa kerhon toiminnassa niin ei ole enää syytä olla mukana?
Kerhojen pitää sitouttaa entiset aktiivit muihin töihin kerhossa. Erilaisia valiokuntia ja työryhmiä perustamalla saa pidettyä tietoa ja taitoa omassa piirissä. Kilpailuvaliokunta, huvityöryhmä, valmennus- ja koulutusporukka, opastusintoilijat ja monet muut ryhmät ja kokoonpanot pitävät jäähdyttelynsä jäähdytelleet mukana kuvioissa. Ja maksavat kerhon jäsenmaksun.
Toiminnan ollessa monipuolista joukkoon liittyy uusia jäseniä ja meno sen kuin paranee.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Kerhon varainhankinta
ja nimenomaan kisan tuotoilla hankittuna.
Kisat itsestään eivät enää ole suuria tulonlähteitä vaan toiminnanrahoitus pitää hoitaa oheistuotteilla. Arpajaiset ovat tietysti se perinteinen ja usein helpoin tapa noukkia ylimääräiset kolikot kisailijoilta ja muilta.
Toinen tapa liittyy tuohon kuvitteelliseen Piirisarjaan, jossa jokainen kisapaikka olisi oma liigansa omilla vetäjillään. Näin ne väliviikot voidaan käyttää hyväksi peluuttamalla jotain toisenlaista liigaa. Pelaajat tottuvat käymään tietyssä paikassa ja haluavat pelata palkinnoista välittämättä. Kun järjestäjä hoitaa kisan jollakin maksulla X ja maksaa vain pienet palkinnot (tukijoilta hakittua tavaraa), niin kerhon kassaan tippuu kilisevää jo varsin kivasti. Paikan pitäjä on tyytyväinen, että ns. väliviikollakin on kävijöitä ja pelaajat ovat tyytyväisiä kun on paikka, missä on pelejä ja kunnon otteluita.
Kolmas tapa on juhlien järjestäminen. Koska kunnon liiga ja sarja päätetään palkinnonjaolla, niin pienellä lisäpanostuksella tuosta tilaisuudesta saadaan ihan hyvät pippalot. Pelaajat maksavat jotain ja kannattajat vähän enemmän. Jos kulut ovat 10 euroa per henkilö, niin kukaan ei rutise jos joutuu maksamaan 15+ euroa.
Peliin liittyviä tapoja on POX-kisat ja muut. Niiden potti kasvaa suuressa joukossa nopeasti ja suuri potti lisää liigaan/sarjaan kuulumattomien mielenkiintoa. Jos hyvin käy, niin seuraavan kauden alussa on lisäjoukkueita ovella jonoksi asti:) Ja lisääntynyt mielenkiinto tarkoittaa lisää rahaa osallistumismaksuina palkintojen pysyessä samoina.
Kisat itsestään eivät enää ole suuria tulonlähteitä vaan toiminnanrahoitus pitää hoitaa oheistuotteilla. Arpajaiset ovat tietysti se perinteinen ja usein helpoin tapa noukkia ylimääräiset kolikot kisailijoilta ja muilta.
Toinen tapa liittyy tuohon kuvitteelliseen Piirisarjaan, jossa jokainen kisapaikka olisi oma liigansa omilla vetäjillään. Näin ne väliviikot voidaan käyttää hyväksi peluuttamalla jotain toisenlaista liigaa. Pelaajat tottuvat käymään tietyssä paikassa ja haluavat pelata palkinnoista välittämättä. Kun järjestäjä hoitaa kisan jollakin maksulla X ja maksaa vain pienet palkinnot (tukijoilta hakittua tavaraa), niin kerhon kassaan tippuu kilisevää jo varsin kivasti. Paikan pitäjä on tyytyväinen, että ns. väliviikollakin on kävijöitä ja pelaajat ovat tyytyväisiä kun on paikka, missä on pelejä ja kunnon otteluita.
Kolmas tapa on juhlien järjestäminen. Koska kunnon liiga ja sarja päätetään palkinnonjaolla, niin pienellä lisäpanostuksella tuosta tilaisuudesta saadaan ihan hyvät pippalot. Pelaajat maksavat jotain ja kannattajat vähän enemmän. Jos kulut ovat 10 euroa per henkilö, niin kukaan ei rutise jos joutuu maksamaan 15+ euroa.
Peliin liittyviä tapoja on POX-kisat ja muut. Niiden potti kasvaa suuressa joukossa nopeasti ja suuri potti lisää liigaan/sarjaan kuulumattomien mielenkiintoa. Jos hyvin käy, niin seuraavan kauden alussa on lisäjoukkueita ovella jonoksi asti:) Ja lisääntynyt mielenkiinto tarkoittaa lisää rahaa osallistumismaksuina palkintojen pysyessä samoina.
lauantai 19. huhtikuuta 2008
Revontuli Cup
Viikonloppu vierähtää Hankasalmella kisojen merkeissä.
Itse finaalissa Casablancan Jani Haavisto (vas.), joka pelaa viimeistä 
junnukauttaan, voitti järjestävän kerhon Joonas Heiskasen 3 - 0 (22,22,15) Ero oli selkeä junnu EM-kisan nähneen Janin ja EM-kisoihin heinäkuussa menevän Joonaksen välillä. Ikäeroakin on ne pari ratkaisevaa vuotta.
Haavistot ottivat kaksi voittoa putkeen. Jari Haavisto -
kuvassa finaalilavalla Aliisa Koskivirran ja Tapani Heikkilän kanssa - kukisti pari K-S D:n pelaaja lopussa ja vei Casablancaan seniorisarjan mestaruuden. Semifinaalissa hävisi Mauri "Joonaksen isä" Heiskanen 3-1 (21,21,25-20) ja finaalissa Reijo Leppänen 3-2 (17,26,21-22,32). Leppäsellä oli nippu voittotikkoja 1-2 tilanteessa, mutta osuma mm. tuplaviitoseen jäi saamatta. Finaaliin mahtui yksi maksimi 180 ja kerran 174, mutta lopetuksissa hukattiin tikkoja sen verran että aivan loistaviin lukemiin tikkamäärissä ei päästy.
Lauantain ensimmäisessä finaalissa Keski-Suomi Darts pisti parastaan kisan järjestäjänä. Savukonetta ja musameteliä junioreiden finalisteille. Hyvä lisä tavanomaisiin kisan päätösotteluihin.
Itse finaalissa Casablancan Jani Haavisto (vas.), joka pelaa viimeistä 
junnukauttaan, voitti järjestävän kerhon Joonas Heiskasen 3 - 0 (22,22,15) Ero oli selkeä junnu EM-kisan nähneen Janin ja EM-kisoihin heinäkuussa menevän Joonaksen välillä. Ikäeroakin on ne pari ratkaisevaa vuotta.Haavistot ottivat kaksi voittoa putkeen. Jari Haavisto -
kuvassa finaalilavalla Aliisa Koskivirran ja Tapani Heikkilän kanssa - kukisti pari K-S D:n pelaaja lopussa ja vei Casablancaan seniorisarjan mestaruuden. Semifinaalissa hävisi Mauri "Joonaksen isä" Heiskanen 3-1 (21,21,25-20) ja finaalissa Reijo Leppänen 3-2 (17,26,21-22,32). Leppäsellä oli nippu voittotikkoja 1-2 tilanteessa, mutta osuma mm. tuplaviitoseen jäi saamatta. Finaaliin mahtui yksi maksimi 180 ja kerran 174, mutta lopetuksissa hukattiin tikkoja sen verran että aivan loistaviin lukemiin tikkamäärissä ei päästy.Kisojen suola oli lavalla pelatut ottelut. Finaalien lisäksi lavalla pelattiin miesten Pro-sarjan pelejä. Pientä lisuketta pelejään odottaville tai muuten vaan kisaa seuraaville. Varmasti myös mukavaa kokemusta niille, jotka eivät muuten lavalle ole päässeet.
B-sarjoista tehtiin viimeistä silausta vaille E-sarjoja. Sari Englund oli ykkönen naisten sarjassa mutta miesten sarjassa Marko Englund hävisi viimeisen ottelunsa Kajaanin ylpeydelle Hannu Tanskaselle. Marko hävisi vielä puhtaasti 3-0, joten selittelyille ei jäänyt sijaa. Naisten tuloksia ei vielä ole. Jouduin henkilökohtaisista syistä lähtemään kohti etelää ennen kisojen päättymistä.
Miesten Pro-sarjan voitto meni Petri Korteelle, Suuret onnittelut onnistumisesta. Marko Kantele nurin semissä 4-2 ja Komula finaalissa 5-1 kertoo hyvästä kisafiiliksestä. Naisten Pro-sarjan voitto meni yllätyksettömästi Sari Nikulalle. Tiia Lavikainen oli finaalissa vielä aseeton, mutta 0-4 tappio käännetään 4-0 voitoksi jonain päivänä.
Osallistujamäärät olivat varsin mukavat ensikertaa järjestetyissä kisoissa. Kun peliolosuhteetkin olivat ykkösluokkaa, niin odottelen jatkoa ensi keväänä! Järjestäjät olivat keränneet vielä koko joukon tukijoitakin, joten sanoisin kisan olleen kauden paras rankingkilpailu niin tasoltaan, järjestelyiltään kuin taloudellisestikin.
perjantai 18. huhtikuuta 2008
Pelimuodosta
Dartsin sarjapeleissä pelataan singelipelejä joku sopiva määrä.
Kaikkien pelaajien on oltava paikalla alusta loppuun vaikka oma pelivuoro tulee vasta tunnin tai puolentoista odottelun jälkeen. Sama lopussa toiselle pelaajalle. Tunti tai puolitoista odottelua, jotta ottelu loppuu.
Entäs jos: joukkueen kapteeni nimeää pelaajat peli kerrallaan. Jokaiselle pelaajalle maksimissaan tietty määrä pelejä. Joukkueessa voisi käyttää useampaa pelaajaa kuin pelien määrä jaettuna minimäärällä pelaajia eli joillekin ei tule maksimimäärää vaan yksi tai kaksi peliä ottelussa. 4 hengen joukkue voisikin olla 6 hengen joukkue. Jos pelataan 8 peliä niin 2 pelaajaa pelaa 2 peliä ja 4 pelaajaa yhden.
Näin joukkue voisi sopia, että joku tulee ottelun alkuun ja lähtee aikaisin kotiin ja toinen tulee ottelun loppuun ja pelaa ne myöhäispelit.
Entäpä jos aikaisemmin mainitussa Piirisarjassa olisi vaihto-oikeus. Ottelun aikana sallitaan kaksi vaihtoa mutta pelijärjestystä ei saa muuttaa. Jos ykköspelaajaksi on nimettu A, niin hän pelaa ykkösenä ellei häntä vaihdeta E:ksi ja E:n pelaaman ottelun jälkeen A vaihdetaan C:n kanssa. Kaksi vaihtoa on nyt tehty ja C voi lähteä vaikka kotiin ja E, B, A ja D pelaavat ottelun loppuun.
Sama jos ottelu koostuu 6 singelipelistä ja 3 paripelistä. Oletetaan että yksi pelaaja voi pelata enintään kaksi singeli- ja yhden paripelin tai yhden singeli ja kaksi paripeliä tai kolme paripeliä, niin 4:llä pelaajalla voi pelata koko ottelun, mutta 6 pelaajaa voi vuorotella alun ja lopun kanssa jo varsin mukavasti.
Kukaan aikaisin aamulla töihin lähtevä ei halua keikkua baarissa myöhään. Eikä hyvässä keski-iässäkään siellä baarissa jaksa notkua kovin pitkään. Jos ottelut eivät anna mahdollisuutta joustoon, niin vaihtoehdoksi jää pelaamisen jättäminen muille. Olisiko se yksi syy mm. Piirisarjan vähentyneeseen joukkuemäärään?
Kaikkien pelaajien on oltava paikalla alusta loppuun vaikka oma pelivuoro tulee vasta tunnin tai puolentoista odottelun jälkeen. Sama lopussa toiselle pelaajalle. Tunti tai puolitoista odottelua, jotta ottelu loppuu.
Entäs jos: joukkueen kapteeni nimeää pelaajat peli kerrallaan. Jokaiselle pelaajalle maksimissaan tietty määrä pelejä. Joukkueessa voisi käyttää useampaa pelaajaa kuin pelien määrä jaettuna minimäärällä pelaajia eli joillekin ei tule maksimimäärää vaan yksi tai kaksi peliä ottelussa. 4 hengen joukkue voisikin olla 6 hengen joukkue. Jos pelataan 8 peliä niin 2 pelaajaa pelaa 2 peliä ja 4 pelaajaa yhden.
Näin joukkue voisi sopia, että joku tulee ottelun alkuun ja lähtee aikaisin kotiin ja toinen tulee ottelun loppuun ja pelaa ne myöhäispelit.
Entäpä jos aikaisemmin mainitussa Piirisarjassa olisi vaihto-oikeus. Ottelun aikana sallitaan kaksi vaihtoa mutta pelijärjestystä ei saa muuttaa. Jos ykköspelaajaksi on nimettu A, niin hän pelaa ykkösenä ellei häntä vaihdeta E:ksi ja E:n pelaaman ottelun jälkeen A vaihdetaan C:n kanssa. Kaksi vaihtoa on nyt tehty ja C voi lähteä vaikka kotiin ja E, B, A ja D pelaavat ottelun loppuun.
Sama jos ottelu koostuu 6 singelipelistä ja 3 paripelistä. Oletetaan että yksi pelaaja voi pelata enintään kaksi singeli- ja yhden paripelin tai yhden singeli ja kaksi paripeliä tai kolme paripeliä, niin 4:llä pelaajalla voi pelata koko ottelun, mutta 6 pelaajaa voi vuorotella alun ja lopun kanssa jo varsin mukavasti.
Kukaan aikaisin aamulla töihin lähtevä ei halua keikkua baarissa myöhään. Eikä hyvässä keski-iässäkään siellä baarissa jaksa notkua kovin pitkään. Jos ottelut eivät anna mahdollisuutta joustoon, niin vaihtoehdoksi jää pelaamisen jättäminen muille. Olisiko se yksi syy mm. Piirisarjan vähentyneeseen joukkuemäärään?
torstai 17. huhtikuuta 2008
Liigapohja
Yksi hyvä pohja on olemassa. Täällä entisen Uudenmaan läänin alueella toimii suomalaisen dartsin vanhin tai toiseksi vanhin edelleen toimiva sarja. En muista kumpi oli ensin Eteläisen Piirin Piirisarja vai Helsinki Darts League, molemmat ovat yli 30-vuotiaita.
Piirisarja - samoin kuin HDL - ovat kärsineet pienoisesta joukkuekadosta. Piirisarjassa yksi syy on pelipäivien epämääräisyys eli ne sovitaan vain viikkoa ennen pelipäivää (viim. pelipäivä on sarjaohjelmassa). Nykyaikana ei viikon varoitusajalla saa joukkuetta koottua työ-, perhe- ja harrastusmenojen takia. Tästä lähdin kehittelemään toista ilmettä sarjalle.
Jos jokainen lohko mestaruussarjaa lukuun ottamatta olisi 5-6 joukkuetta. Lohko kiertäisi kaikkien mukana olevien joukkueiden kotipaikoissa kaksinkertaisen sarjan merkeissä ennalta määrättyinä pelipäivinä. Näin peli-illasta tulisi pieni tapahtuma joukkueen kotipaikkaan.
Pelimuotoa pitäisi rukata sellaiseksi, että 3 taulua riittää eli yksi pelitaulu ottelua kohden.
Entä jos lohko pelataan koko kauden tietyssä paikassa? Ja toinen lohko jossain toisessa jne. Syntyisikö näin 10-15 pelipaikkaa, joissa on joka toinen viikko sarjapeliä ja joka toinen viikko kerhon omia joukkuepelejä. Tällä tavalla pelipaikan talvikausi olisi lyöty lukkoon.
Pelimuodosta lisää huomenna...
Kerhon mahdollisuudesta ansaita ensi viikolla...
Piirisarja - samoin kuin HDL - ovat kärsineet pienoisesta joukkuekadosta. Piirisarjassa yksi syy on pelipäivien epämääräisyys eli ne sovitaan vain viikkoa ennen pelipäivää (viim. pelipäivä on sarjaohjelmassa). Nykyaikana ei viikon varoitusajalla saa joukkuetta koottua työ-, perhe- ja harrastusmenojen takia. Tästä lähdin kehittelemään toista ilmettä sarjalle.
Jos jokainen lohko mestaruussarjaa lukuun ottamatta olisi 5-6 joukkuetta. Lohko kiertäisi kaikkien mukana olevien joukkueiden kotipaikoissa kaksinkertaisen sarjan merkeissä ennalta määrättyinä pelipäivinä. Näin peli-illasta tulisi pieni tapahtuma joukkueen kotipaikkaan.
Pelimuotoa pitäisi rukata sellaiseksi, että 3 taulua riittää eli yksi pelitaulu ottelua kohden.
Entä jos lohko pelataan koko kauden tietyssä paikassa? Ja toinen lohko jossain toisessa jne. Syntyisikö näin 10-15 pelipaikkaa, joissa on joka toinen viikko sarjapeliä ja joka toinen viikko kerhon omia joukkuepelejä. Tällä tavalla pelipaikan talvikausi olisi lyöty lukkoon.
Pelimuodosta lisää huomenna...
Kerhon mahdollisuudesta ansaita ensi viikolla...
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Kilpailemisesta
Kuten eilen kirjoitin on kisailu hyvin pitkälti yksilösuorittamista. Henkilökohtaisia sarjoja kerta toisensa jälkeen. Etenkin kerhojen peruskisoissa eli viikoittain pelattavissa "harjoituskisoissa" tämä on alkanut näkyä suoritusten vähentymisenä. Toki syynä on myös pelaajien määrän lasku 90-luvun huippuajoista, mutta tuolla selityksellä katetaan vain pieni osa vähentymisestä.
Jos viikkokisoissa pelattaisiin erilaisia joukkuekisoja eli esim. pelipaikkaliigoja, niin uskon että suorituksia tulee lisää. Tai pelataan paikkakuntakohtaisia pubiliigoja, vrt. biljardin liigat. Jos yhdessä paikassa on taulu, niin kutsutaan muista pubeista, baareista ja muista paikoista, joissa väkeä kokoontuu, joukkueita pelaamaan. Kun sovitaan sopivista säännöistä ja tasoituksista alussa, niin aloittelevatkin saadaan mukaan ja voittamaan. Ainakin joskus tai edes kerran kaudessa voittaminen pitää peli-iloa yllä. Pelitapoja ja liigamuotoja on varmasti kaikenlaisia. Mitään valmista kaavaa en alkaisi luomaan, vaan pitäisin alussa pelit yksinkertaisina ja nopeina. Taitotason noustessa voi pelejä pidentää. Mutta aina pitää olla mukana se helppo peli aloittelijoille.
Jotta liiga toimisi eli pelaajat jaksaisivat olla mukana tappioista huolimatta, niin vetäjän kekseliäisyydellä on iso rooli. Sovitut pelipäivät ja ennalta tehty ottelukaavio sekä yllättävän monia pelaajia kiinnostavat tilastot eli triviat lisäävät kiinnostavuutta. Tottakai liigat päätösjuhlat ja pikkujoulut kuuluvat kuvaan palkintojenjakoineen.
Jos viikkokisoissa pelattaisiin erilaisia joukkuekisoja eli esim. pelipaikkaliigoja, niin uskon että suorituksia tulee lisää. Tai pelataan paikkakuntakohtaisia pubiliigoja, vrt. biljardin liigat. Jos yhdessä paikassa on taulu, niin kutsutaan muista pubeista, baareista ja muista paikoista, joissa väkeä kokoontuu, joukkueita pelaamaan. Kun sovitaan sopivista säännöistä ja tasoituksista alussa, niin aloittelevatkin saadaan mukaan ja voittamaan. Ainakin joskus tai edes kerran kaudessa voittaminen pitää peli-iloa yllä. Pelitapoja ja liigamuotoja on varmasti kaikenlaisia. Mitään valmista kaavaa en alkaisi luomaan, vaan pitäisin alussa pelit yksinkertaisina ja nopeina. Taitotason noustessa voi pelejä pidentää. Mutta aina pitää olla mukana se helppo peli aloittelijoille.
Jotta liiga toimisi eli pelaajat jaksaisivat olla mukana tappioista huolimatta, niin vetäjän kekseliäisyydellä on iso rooli. Sovitut pelipäivät ja ennalta tehty ottelukaavio sekä yllättävän monia pelaajia kiinnostavat tilastot eli triviat lisäävät kiinnostavuutta. Tottakai liigat päätösjuhlat ja pikkujoulut kuuluvat kuvaan palkintojenjakoineen.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Minne menossa
Darts Suomessa on jo keski-ikäinen. 70-luvun alussa helsinkiläisiin pubeihin rantautunut peli on muuttunut matkan varrella moneen suuntaan ja välillä kääntynyt takaisin.
Alkuaikojen jonopeleistä on menty lähes puhtaaseen yksinpeliin. Joukkuepelit ovat jääneet pahasti taka-alalle.
Uusien pelaajien tulo lajiin mukaan on usein kiinni hyvästä joukkueesta. Aloittelija pääsee ensin sinne "penkin päähän" 4 tai 5-pelaajaksi kakkos- tai kolmosjengiin. Sieltä vähitellen kokemusta kartuttaen ensin joukkueen keskikastiin ja vakiopelaajaksi. Lopulta ura alemmissa joukkueissa huipentuu luottopelaajana. Kerhon edustusporukka on tässä vaiheessa varmasti jo tuttu ja paikka siellä penkin päässä on saavutettu. Nyt on enää oman harjoittelun ja kunnianhimon kautta saavutettavissa lisää mainetta ja joskus jopa kunniaa.
Yksilölajissa tarvitaan siis myös joukkuetta!
Lajin perusosaaminen täytyy kerätä kaveriporukan mukana maailmaa kiertämällä. Yksin kisoja tahkoten ei lajissa pääse juuri alkua pitemmälle. Suomalaiset dartsin huiput ovat niin hyviä, että aloittelijoilla ei ole suuria mahdollisuuksia yltää kisoissa palkintosijoille. Ei ainakaan niille , joista saa omia kulujaan katettua.
Yllätyksiä voi tehdä ja aina niitä kisoissa nähdään, mutta TOP 10 kaverit ovat kuitenkin lopulta kisan finalisteja ja putsaavat pöydän. Ja nämä TOP 10 pelaajat jaksavat kiertää. Melkein kisa kuin kisa ja paikalla on 2-3 "ammattilaista".
Ei ihme, että aloittelijoilla ja monella pitempään pelanneella ei ole mielenkiintoa osallistua singelikisoihin. Joukkuekisoissa heilläkin on paikkansa ja menestymisen mahdollisuudet. Tai jos ei menestymistä tule niin ainakin niitä kaivattuja otteluvoittoja. Kukaan ei halua olla aina häviämässä ja joukkueen voitto on myös sen aloittelijan voitto, vaikka omissa peleissä olisikin tullut tappio tai kaksi.
Alkuaikojen jonopeleistä on menty lähes puhtaaseen yksinpeliin. Joukkuepelit ovat jääneet pahasti taka-alalle.
Uusien pelaajien tulo lajiin mukaan on usein kiinni hyvästä joukkueesta. Aloittelija pääsee ensin sinne "penkin päähän" 4 tai 5-pelaajaksi kakkos- tai kolmosjengiin. Sieltä vähitellen kokemusta kartuttaen ensin joukkueen keskikastiin ja vakiopelaajaksi. Lopulta ura alemmissa joukkueissa huipentuu luottopelaajana. Kerhon edustusporukka on tässä vaiheessa varmasti jo tuttu ja paikka siellä penkin päässä on saavutettu. Nyt on enää oman harjoittelun ja kunnianhimon kautta saavutettavissa lisää mainetta ja joskus jopa kunniaa.
Yksilölajissa tarvitaan siis myös joukkuetta!
Lajin perusosaaminen täytyy kerätä kaveriporukan mukana maailmaa kiertämällä. Yksin kisoja tahkoten ei lajissa pääse juuri alkua pitemmälle. Suomalaiset dartsin huiput ovat niin hyviä, että aloittelijoilla ei ole suuria mahdollisuuksia yltää kisoissa palkintosijoille. Ei ainakaan niille , joista saa omia kulujaan katettua.
Yllätyksiä voi tehdä ja aina niitä kisoissa nähdään, mutta TOP 10 kaverit ovat kuitenkin lopulta kisan finalisteja ja putsaavat pöydän. Ja nämä TOP 10 pelaajat jaksavat kiertää. Melkein kisa kuin kisa ja paikalla on 2-3 "ammattilaista".
Ei ihme, että aloittelijoilla ja monella pitempään pelanneella ei ole mielenkiintoa osallistua singelikisoihin. Joukkuekisoissa heilläkin on paikkansa ja menestymisen mahdollisuudet. Tai jos ei menestymistä tule niin ainakin niitä kaivattuja otteluvoittoja. Kukaan ei halua olla aina häviämässä ja joukkueen voitto on myös sen aloittelijan voitto, vaikka omissa peleissä olisikin tullut tappio tai kaksi.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
aloitus
ajatus on kerätä tänne omia mietteitä dartisn maailmasta. Enemmän epävirallisia ja muilta lainattuja. Virallisia ja yleisempää hyväksyntää vaativia tekstejä on nähtävillä - tavalla tai toisella - www.darts.fi sivuilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)