Darts Suomessa on jo keski-ikäinen. 70-luvun alussa helsinkiläisiin pubeihin rantautunut peli on muuttunut matkan varrella moneen suuntaan ja välillä kääntynyt takaisin.
Alkuaikojen jonopeleistä on menty lähes puhtaaseen yksinpeliin. Joukkuepelit ovat jääneet pahasti taka-alalle.
Uusien pelaajien tulo lajiin mukaan on usein kiinni hyvästä joukkueesta. Aloittelija pääsee ensin sinne "penkin päähän" 4 tai 5-pelaajaksi kakkos- tai kolmosjengiin. Sieltä vähitellen kokemusta kartuttaen ensin joukkueen keskikastiin ja vakiopelaajaksi. Lopulta ura alemmissa joukkueissa huipentuu luottopelaajana. Kerhon edustusporukka on tässä vaiheessa varmasti jo tuttu ja paikka siellä penkin päässä on saavutettu. Nyt on enää oman harjoittelun ja kunnianhimon kautta saavutettavissa lisää mainetta ja joskus jopa kunniaa.
Yksilölajissa tarvitaan siis myös joukkuetta!
Lajin perusosaaminen täytyy kerätä kaveriporukan mukana maailmaa kiertämällä. Yksin kisoja tahkoten ei lajissa pääse juuri alkua pitemmälle. Suomalaiset dartsin huiput ovat niin hyviä, että aloittelijoilla ei ole suuria mahdollisuuksia yltää kisoissa palkintosijoille. Ei ainakaan niille , joista saa omia kulujaan katettua.
Yllätyksiä voi tehdä ja aina niitä kisoissa nähdään, mutta TOP 10 kaverit ovat kuitenkin lopulta kisan finalisteja ja putsaavat pöydän. Ja nämä TOP 10 pelaajat jaksavat kiertää. Melkein kisa kuin kisa ja paikalla on 2-3 "ammattilaista".
Ei ihme, että aloittelijoilla ja monella pitempään pelanneella ei ole mielenkiintoa osallistua singelikisoihin. Joukkuekisoissa heilläkin on paikkansa ja menestymisen mahdollisuudet. Tai jos ei menestymistä tule niin ainakin niitä kaivattuja otteluvoittoja. Kukaan ei halua olla aina häviämässä ja joukkueen voitto on myös sen aloittelijan voitto, vaikka omissa peleissä olisikin tullut tappio tai kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti