Tapani Heikkilä sivusi tätä valmentamisen/ohjaamisen aihetta jossain nettijutussaan. Meiltä puuttuu – ainakin toistaiseksi – lähes kaikki pelaajien valmennus tai ensi vaiheessa lähinnä ohjaaminen. En näe valmentajaa pelkkänä lajin suoritusten parantajana ja heittosuorituksessa nähtyjen puutteiden tai virheiden korjaajana. Valmentajan työnkuvaan kuuluu paljon muuta lähtien ravintotietoudesta, lihashuollosta, voima- ja kuntoharjoituksista päätyen aina tausta-asioiden hoitoon niin kotona kuin opiskelu- tai työpaikassa. Valmentajan roolina olisi myös ohjaaja ja manageri.
Varsinaiseen heittoon ja suorituksen parantamiseen ei meiltä vielä löydy ”vapaita” valmentajia/ohjaajia/kouluttajia. Kaikki, joilla on tietoa ja halua jakaa tietoaan, ovat itsekin hyviä tai ainakin kohtuullisia pelaajia. Edellinen on oma tuntemukseni asiasta, ei siis mitään faktaa vaan voi olla jopa lähempänä fiktioita. Mutta varmaa on vain se, että jossain vaiheessa tulee jokaiselle pelaajalle uran taantuma ja kiinnostus itse kisailemiseen hiipuu. Kukaan ei ole toistaiseksi lähtenyt hakemaan oppia muiden opettamiseen ja alkanut jakaa sitä tietoa, jota on kertynyt oman pelaamisen kautta. Tätä kertynyttä pääomaa voi hyödyntää hankkimalla perustietoa valmennuksesta aina alimmalta ykköstasolta aina ammattivalmentajatutkintoon asti. Ja on myös muistettava, että siellä koulutustien lopussa on tiedossa myös korvaus uhratusta vapaa-ajasta. Itsensä kouluttamisesta ja oman pääoman jakamisesta pitää saada palkkaa, palkkiota tai muuta hyödykettä, jolla voi kattaa omat kulunsa niin jatkokouluttautumisen kuin materiaalien osalta.
Jos ei halua aivan ammatti-/kilpa-/perusvalmentajatasolle asti kavuta, niin voi tyytyä ohjaajatasoon. Tai lähteä tutustumaan toisten pelaajien neuvomiseen ja opastamiseen matalammalta tasolta ja jos intoa riittää niin nousta ohjaajatasolta valmentajaksi vuoden tai kymmenen vuoden päästä.
Tässä vaiheessa tarvittaisiin pieni ydinjoukko, joka lähtisi tutustumisretkelle ohjaajakoulutukseen. 4-6 innokasta, jotka haluavat tehdä pilottityön ja luoda edes ajatuksen siitä mahdollisuudesta että on ihan oikeita dartsvalmentajia, joskus. Ei ole mikään mahdottomuus, että varsin pian meillä on jokaisessa kerhossa yksi ohjaajakurssin käynyt ja jokaisessa piirissä yksi valmentajatasoilla harhaileva. Ja maajoukkueessa on kaikki kolme valmennustasoa läpikäynyt ”lajiniilo”, joka pystyy olemaan maajoukkueiden tukena ja turvana maailmalla remutessa. Samalla vapautetaan joukkueenjohtaja siihen varsinaiseen työhönsä eli pitämään lankoja käsissään. Nämä piirivalmentajat ja maajoukkueen kaksikko muodostavat rytmiryhmän, jonka jäsenet erikoistuvat eri alueille ohjauksen, valmennuksen ja manageroinnin ihmeellisessä maailmassa. Keskenään tietoa jakamalla saadaan ryhmä toimimaan ja kehittämään niin omia kuin muidenkin taitoja.
Tämä on toivottavasti lähtölaukaus pitkälle tielle kohti valmennuksellista valaistusta. Jos veikata pitää, niin aikaisintaan vuonna 2012 meillä on jotain selkeää näyttöä asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti