ja nimenomaan kisan tuotoilla hankittuna.
Kisat itsestään eivät enää ole suuria tulonlähteitä vaan toiminnanrahoitus pitää hoitaa oheistuotteilla. Arpajaiset ovat tietysti se perinteinen ja usein helpoin tapa noukkia ylimääräiset kolikot kisailijoilta ja muilta.
Toinen tapa liittyy tuohon kuvitteelliseen Piirisarjaan, jossa jokainen kisapaikka olisi oma liigansa omilla vetäjillään. Näin ne väliviikot voidaan käyttää hyväksi peluuttamalla jotain toisenlaista liigaa. Pelaajat tottuvat käymään tietyssä paikassa ja haluavat pelata palkinnoista välittämättä. Kun järjestäjä hoitaa kisan jollakin maksulla X ja maksaa vain pienet palkinnot (tukijoilta hakittua tavaraa), niin kerhon kassaan tippuu kilisevää jo varsin kivasti. Paikan pitäjä on tyytyväinen, että ns. väliviikollakin on kävijöitä ja pelaajat ovat tyytyväisiä kun on paikka, missä on pelejä ja kunnon otteluita.
Kolmas tapa on juhlien järjestäminen. Koska kunnon liiga ja sarja päätetään palkinnonjaolla, niin pienellä lisäpanostuksella tuosta tilaisuudesta saadaan ihan hyvät pippalot. Pelaajat maksavat jotain ja kannattajat vähän enemmän. Jos kulut ovat 10 euroa per henkilö, niin kukaan ei rutise jos joutuu maksamaan 15+ euroa.
Peliin liittyviä tapoja on POX-kisat ja muut. Niiden potti kasvaa suuressa joukossa nopeasti ja suuri potti lisää liigaan/sarjaan kuulumattomien mielenkiintoa. Jos hyvin käy, niin seuraavan kauden alussa on lisäjoukkueita ovella jonoksi asti:) Ja lisääntynyt mielenkiinto tarkoittaa lisää rahaa osallistumismaksuina palkintojen pysyessä samoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti