Ihminen voi epäonnistua monta kertaa,
mutta hän on epäonnistuja vasta sitten
kun hän alkaa syytellä jotakuta muuta.
-John Burroughs
Voittaminen on osittain synnynnäistä. Joillakin on voittamisen tahtoa enemmän kuin toisilla. Toiset vihaavat häviämistä enemmän kuin toiset. Ja monet luulevat että asialle ei voi mitään…
Ei voittajaksi silti pelkästään synnytä, vaan kyllä sen eteen pitää tehdä töitä. Toiset enemmän ja toiset pääsevät vähemmällä. Tai peruutan sen verran, että kilpailuviettiä pitää olla edes rahtunen, jotta voisi olla voittaja.
Useat voittajat ovat varmoja tekemisestään ja varmuus tulee hyvän itsetunnon kautta. Hyvää itsetuntoa ei myydä kulmakaupassa. Se tulee kokemuksen ja laadukkaan harjoittelun kautta.
Koska darts on miesvoittoinen laji niin heitettään esimerkki: nöösipoikana baaritiskillä naisten suosion kalastelu ei onnistu ihan sormia napsauttamalla. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kokemuksen karttuessa voi joskus jopa natsata. Se, että pelisilmä pettää vuosien harjoittelun jälkeen johtuu alati muuttuvista olosuhteista eli mielialoista. Onneksi aina voi mennä kotiin tai lähipubiin ja pelata pari erää 501:stä…
Siellä baaritiskillä voi itsetuntoon tulla kolaus tai kaksi, mutta tilanne on aina nollattava ja opittava omista virheistä. Ja eikun nokka kohti tuntematonta. Ne märällä rätillä päin näköä lyöneet naiset eivät tekemäänsä virhettä saa koskaan tietää?
Darts kulkee jossain kohdin samoja latuja. Kun tiedät osaavasi asiasi, niin tulosta syntyy. Pelitilanteessa ei tule sitä isoa kysymysmerkkiä pään päälle eikä huuli ole pyöreänä, kun pitäisi pistää peli poikki. Otsa ei rypisty, ohimosuonet eivät pullota vaikka kaveri takoo triplaa elämänsä hurmiossa. Poskille nousee innostunut puna ja peli kääntyy lopulta kotiin ja voitoksi. Hitaasti kuin täysi öljytankkeri, mutta lopulta voitto tulee sinne minne pitääkin.
Välillä tulee takkiin ja pahasti. Jopa kirvelevästi. Tilanteen yli päästävä siitä oppia ottaen, jotta tappio ei ala syödä mieltä. Etenkin se ottelun ratkaissut missattu tupla saattaa jäädä takaraivoon jyskyttämään. Jotta tuplasta ei tule painolastia tuleviin peleihin, niin tilanne on otettava kokemusta rikastuttavana. Tappio saadaan hyödynnettyä ja seuraavalla kerralla saatu oppi on voiton avaimet.
Dartsissa pelejä tulee ja menee. Onneksi. Toista kuin nyrkkeilyssä. Kun saat viikkojen uhoamisen jälkeen isän kädestä ja turpiin tulee, niin sieltä kehän pinnasta on pitkä matka ylös. Meillä dartsmaailmassa pääset tappiosta yli nopeasti, kunhan osaat asennoitua tappioon oikein.
Tappio ei saa syödä itsetuntoa. Vituttaa pitää, mutta vain tietyn hetken. Ottelun tärkeydestä riippuen.
Aloittelijan tappio avauskierroksella ei saa olla maailman tärkein asia, kokeneemmalle sen pitää olla lähes maailman loppu.
Tappion pitäisi tyrkätä pelaajaa voimakkaammin harjoittelun pariin. Usein käy juuri toisinpäin.
Onko mitään parempaa kuin kaivata jotakin, jonka tietää voivansa saavuttaa?
-Greta Garbo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti