Kuten eilen kirjoitin on kisailu hyvin pitkälti yksilösuorittamista. Henkilökohtaisia sarjoja kerta toisensa jälkeen. Etenkin kerhojen peruskisoissa eli viikoittain pelattavissa "harjoituskisoissa" tämä on alkanut näkyä suoritusten vähentymisenä. Toki syynä on myös pelaajien määrän lasku 90-luvun huippuajoista, mutta tuolla selityksellä katetaan vain pieni osa vähentymisestä.
Jos viikkokisoissa pelattaisiin erilaisia joukkuekisoja eli esim. pelipaikkaliigoja, niin uskon että suorituksia tulee lisää. Tai pelataan paikkakuntakohtaisia pubiliigoja, vrt. biljardin liigat. Jos yhdessä paikassa on taulu, niin kutsutaan muista pubeista, baareista ja muista paikoista, joissa väkeä kokoontuu, joukkueita pelaamaan. Kun sovitaan sopivista säännöistä ja tasoituksista alussa, niin aloittelevatkin saadaan mukaan ja voittamaan. Ainakin joskus tai edes kerran kaudessa voittaminen pitää peli-iloa yllä. Pelitapoja ja liigamuotoja on varmasti kaikenlaisia. Mitään valmista kaavaa en alkaisi luomaan, vaan pitäisin alussa pelit yksinkertaisina ja nopeina. Taitotason noustessa voi pelejä pidentää. Mutta aina pitää olla mukana se helppo peli aloittelijoille.
Jotta liiga toimisi eli pelaajat jaksaisivat olla mukana tappioista huolimatta, niin vetäjän kekseliäisyydellä on iso rooli. Sovitut pelipäivät ja ennalta tehty ottelukaavio sekä yllättävän monia pelaajia kiinnostavat tilastot eli triviat lisäävät kiinnostavuutta. Tottakai liigat päätösjuhlat ja pikkujoulut kuuluvat kuvaan palkintojenjakoineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti