Viikkokisoista, taas

Liigakierroksella tuli jälleen juttua viikkokisoista ja etenkin niiden toimimattomuudesta nykyisessä muodossaan. Itse olen kallistumassa yhä jyrkemmin sille suunnalle, että tuplakaaviolla tahkoaminen puolen yön tuntumaan on menneen talven lumia.
Nyt uuden lumen vihdoinkin tullessa pitää peliformaattia muuttaa tavalla tai toisella. Finnairilla on sloganina "illaksi kotiin" joten viikkokisoissa voisi slogan olla "kympin uutisille kotiin".
Mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa?
a) joko joukkuekisailua
b) tai yksinkertaista cupia

A) JOUKKUEKISA
ongelma on joukkueen kokoaminen ja pyörittäminen.
mutta motivoi ns. heikompia pelaajia olemaan mukana ja antaa heille voittofiiliksiä joukon jatkona. Paljon positiivista, kun ajatellaan uusien pelaajien värväämistä

B) YKSINKERTAINEN CUP
Yksi matsi ja kotiin? Kyllä se tuotakin on, jopa puolelle porukasta. Mutta pelien ollessa pitkiä 501/9 tai 501/11, niin jokainen saa todennäköisesti pelata enemmän kuin tuplacupissa. Kun pelataan kuukauden tai kahden cup-kisajaksona, niin aktiivinen osallistuja saa kerättyä helposti pisteet kisajakson finaaliin tai suorille palkinnoille. Satunnainen kävijä joutuu tyytymään kisakohtaisiin palkintoihin, mikäli niitä edes jaetaan.

Hyviä puolia molemmissa ja paljon enemmän hyviä puolia kuin tuplacupissa, jonka finaalissa klo 23.30 pelaavat kaksi väsynyttä viskelijää ja kirjaa tuskastunut kisan vetäjä. Tuollaiset finaalit ja pelit eivät kehitä ketään.
Itse aion tästä eteenpäin lopettaa kisailemisen klo 22 jälkeen. Onneksi käyn harvakseen kisoissa, joten kovin usein ei luovutusvoittoja tarvitse antaa. Yllättävän usein olen ollut vielä kisassa mukana kympin uutisten aikaan!

Saisipa meilläkin palstatilaa

moni taitaa haikailla palstamillimetreistä ja ehkä jopa kuvasta paikallisessa aviisissa. Usein homma ei ole kiinni muusta kuin omasta tai kaverin halusta kirjoittaa rivi tai kaksi. Kukaan liitosta ei kirjoita uksittäisen pelaajan puolesta ylistysjuttuja tai edes perustarinoita menestyksestä.
Tässä linkissä on esimerkki miten tuolla dartsin emämaassa saa nimeänsä julki paikallisissa ympyröissä. Kaveri hyppää PDC:n riemukkaisiin rientoihin ja tekee sen hienosti oikein julkisesti.
Toivotaan kaverille menestystä!
Tehkää perässä. Samalla joutuu miettimään mitä oikein aikoo tehdä ja mihin asettaa tavoitteensa. Enää ei riitä että repii leukalihaksiaan pubissa tutussa kaveriporukassa. Voi joutua jopa harjoittelemaan ja suunnittelemaan omaa pelaamistaan. Siihen ei kaikki pysty...

taas ovat herrat BDO:n...

Pistelaskutapa Brittein-saarilla on taas ollut BDO:n herrojen rukattavana. Finnish Openin rankingkategoria on luokkaa alempi kuin sen olla vaikka maksettaisiin tuo 2000 puntaa ykköselle, koska osuu yksiin Six Nations Cupin kanssa. Tämä on muistaakseni virallinen selitys.
Oli miten oli niin viisaita ovat olleet ja nyt pisteytys näyttää tältä. Jos se nyt ketään jaksaa enää kiinnostaa

GSoD ja Waites

Niinhän siinä kävi että Phil-poika tuli ja pyyhki muilla pöytää. Scott Waites oli viimeisenä leikissä mukana ja nenään tuli oikein isän kädestä 16-2. Scott kertoilee tuntemuksistaan tässä

Ana Dobromyslova

Nyt kun GSoD on alkanut (ja päättynyt) niin sattui silmiin yksi haastattelu,ja löytyy tästä
Anastasiahan aloitti kisan 0-5 tappiolla Phil Tayloria vastaan. Eipä tuo paljon kerro Anan tasosta, sillä lähes kaikki muut pelaajat ko. kisassa taitavat hävitä lähes samoin lukemin the Powerille.
Vincent van der Voort jäi Anan jalkoihin 4-5. Vinsentti sai tappiosta sen verran sisua, että oli lopulta ainoa joka voitti The Power Taylorin koko kisassa.

Miljoona puntaa...

PDC:n moottorimies Barry Hearn on tehnyt mielenkiintoisen avauksen. The Sun kertoi asiasta näin

Olen ollut ja olen edelleen sillä kannalla, että BDO on lajimme jarrumies, mutta ei PDC:n "raha ratkaisee"-mallikaan ole se oikea. Toimivin malli löytynee sieltä välistä, mutta näissä asetelmissa ja asemissa pysytään varmasti kunnes pääsemme aikaan jälkeen Croft/Alderman.

Rahan tekemisen korostaminen ei saisi olla homaa eteenpäin vievä ajatus. Entäs kun raha ei tule ovista eikä ikkunoista? Kuka sen jälkeen on vastuussa toiminnasta?
Monia avoimia kysymyksiä ja monia avoimia mahdollisuuksia. Niihin pitäisi myös vastata.

Jatkakaamme linjalla "ollaan BDO:n kanssa samassa liitossa, mutta annetaan pelaajien hakea pelituntumaa PDC:n kisoista" eli liittona emme ole virallisissa tekemisissä PDC:n kanssa, mutta kuuntelemme herkällä korvalla heidän ideoitaan ja pyrimme toteuttamaan niitä pelaajien etua ajatellen. Tämä on oma mielipide, ei Dartsliiton virallinen.

Koulutusta etelässä

Syksyn 2009 Seura-Akatemia –koulutukset


Lokakuun Seura-Akatemia parkkeeraa Helsinki-Vantaan lentokentälle tiistaina 20.10. Lähtö-, tulo- ja oloselvitys suoritetaan terminaalissa 2 sijaitsevassa Helsinki Airport Congressissa. Istuinvyöt on pidettävä kiinni klo 18–21 välisenä aikana. Tupakointi WC:ssä koulutuksen aikana on kielletty.

Illan aiheena on seuran hallinnon pyörittäminen käytännössä:
· Kenen vastuulla mikäkin asia on?
· Miksi toimintaohjeiden tekeminen on hyvä idea?
· Miten hallitus pääsee kaikkein helpoimmalla – silti toimien lakien ja asetusten mukaan?

Ilmoittaudu E-portille 15.10. mennessä os. www.eslu.fi. Tax-free-hinta on 30 EUR. Yksi siipeilijä hyväksytään maksavan ESLU:n jäsenseuralaisen mukana. Lisätietoja sekä hätäpoistumisteiden sijainnit kertoo Kaj-Erik Fohlin, puh. 040 755 6721, s:posti: kaj-erik.fohlin@eslu.fi.

Koulutuspaikkana on lentokentän terminaalissa 2 sijaitseva Helsinki Airport Congress-keskus. Tervetuloa aistimaan lentoaseman kiihkeää tunnelmaa!

Marraskuun Seura-Akatemia etsii rahaa Suomen Pankin entisistä edustustiloista tiistaina 17.11.

Aiheena on seuran varainhankinta:
· Miten ja mistä saadaan rahaa seuran toimintaan?
· Mikä on verotonta tai verollista tuloa?

Ilmoittautuminen ei vaadi lottokupongin täyttämistä, vaan sen voi tehdä os. http://www.eslu.fi/ viimeistään 12.11.2009.

lisää ESLU:n koulutuksia

SM Darts

Ikärajan nostaminen viidellä vuodella vähensi osallistujamäärää lähes puolella! Seniori 45 nostettiin Seniori 50-sarjaksi ja pelkästään ikärajan nosto tiputti kolmanneksen ikämiehistä- ja -naisista takaisin rivi- tai massapelaajien joukkoon. Silti 18 pelaajan pudotus oli suuri ja hämmästyttävä. Olihan ikärajan noston perusteena, että pelaajia tulisi enemmän "huippuheittäjien" pudotessa takaisin yleiseen sarjaan.

Ei toiminut tuo ajatus kuten ei toiminut ajatus että kertalisenssin poisto toisi uusia pelaajia, kun joukkueiden olisi "pakko" värvätä uusia heittäjiä jengin jatkoksi. Ei tullut lisää joukkueita ei ja lopulta suunnilleen samat porukat kuin vuosi takaperin olivat mitaleilla. Kertalisenssin poistolla ei ollut tällä yhdellä kokemuksella tulkittuna mitään vaikutusta kisan tuloksiin, mutta liiton talouteen tehtiin mukava lovi. Pitänee nostaa lisenssin hintaa, jos tuo eurokolo pitää täyttää.

Kertalisenssin käyttörajoitus vaikuttaa myös singelisarjoissa, kun pelaajat eivät tule paikalle pelkästään yhden sarjan takia. Aikaisemmin pystyit kisapaikalla sopimaan joukkuepelistä, jos omasta kerhosta ei tullut tarpeeksi pelaajia tai olit ns. ylijäämämies. Nyt et voi järjestellä joukkuetta tai paria kisapaikalla, joten miksi mennä edes siihen singelisarjaakaan...

Kuin pisteenä iin päälle suurimmat kertalisenssin vastustajat löytyvät kerhosta, josta ei ollut yhtään pelaajaa paikalla. Tuskin kertalisenssillä oli mitään vaikutusta asiaan.Silti tuntuu hieman hassulta, että ensin pistetään sääntö uusiksi ja sitten jätetään osallistumatta.

World Cup 2009

Kisa oli samalla mahtava että hieman masentava. Juniorit pelasivat sellaista peliä, että parempaa ei heiltä voi vaatia. Niin lähellä täydellistä suoritusta! Aliisan peli sai kehuja myös muilta kuin omilta, Tuomas vakuutti monet loistavalla finaalilla ja hämmästytti loput iällään. Aikaa kahmia mestaruuksia on vielä monta vuotta. Tämä kaikki huomioituna kotimaasta käsin. Miten lieneekään ollut paikan päällä...

Naisten kisa oli lopulta kohtuullinen. Mitali on mitali ja se pelastaa reissun plussalle. Mutta kuinka lähellä lähes täydellinen mahalasku olikaan!? Yksi 501 olisi voinut ratkaista koko homman ihan päälaelleen.
Voitto Hollannin tähtiparista pudotuspeleissä on hieno saavutus, johon olisi toivonut jatkoa henkilökohtaisesta kisasta. Tyytyväinen pitää olla, mutta ei liikaa. Se oli pienestä kiinni, se peräpään valvominen.

Miehet lähtivät hakemaan jopa kisan voittoa. Siinä mielessä homma oli pannukakku. Päällimmäinen tunnelma oli kisoja seuratessa, että tiukat ja TÄRKEÄT matsit jäivät ottamatta kotiin. Hukattuja voittotuplia tuli juuri väärissä kohdissa ja lopputulos oli mikä oli. Sijoitus, joka nyt saavutettiin olisi 10 vuotta sitten ollut vielä ymmärrettävä, mutta tänä päivänä osaamme vaatia pelaajiltamme enemmän. He ovat osoittaneet olevansa parempia kuin pistetaulukko nyt kertoo ja heille myös laitetaan menestyksen painetta. Jokainen kisassa mukana ollut on sen kestänyt ja kestää. Koko 2000-luvun alku on ollut menestystä toisensa jälkeen. Nyt taisi tulla se pakollinen nollaus ja uudelleen ylöskapuaminen.

Kisa ei ollut huono. Kaukana siitä. Junnujen erinomainen panos nostaa mielialan kisasta sivusta seurattunakin hyväksi. Se miltä joukkueesta tuntuu on heidän sisäinen asiansa.
Mutta viime vuosien onnistumiset lisäävät menestymisen halua. Se miesten jättipotti puuttuu, vielä. Se on mahdollinen, jopa uskottava tavoite. Naisten voittoon en ihan jaksa uskoa, vaikka kuinka kotiinpäin vetäen asiaa katselisin. Junnut saivat pään auki, joten eiköhän muutkin seuraa perässä ennen vuotta 2019.

Pieni tarina

Seuraava tarina on tosi, ellei kaikkia nyansseja seurata aivan pilkun tarkasti. Tapahtumapäivistä toimintaympäristö on aika tavalla muuttunut, mutta varmuuden vuoksi kannattaa yhä vieläkin pohtia, millaiseksi seurajohtaminen saattaa muuttua, jos ei olla tarkkoja.
Olipa kolmisenkymmentä vuotta sitten urheiluseura vireässä suomalaisessa kaupungissa. lue loput tästä

Tuleeko dartspaidoista muotia?

Saas nähdä minkä buumin Amy Winehouse aiheuttaa jatkossa, kun hän tepastelee "catwalkilla" tai muilla "VIP-matoilla" dartspaita päällä. Pitäisikö alkaa arvuutella onko hän Phil Taylor-fani vai kallistuuko kannatus MIB:in suuntaan. Aika näyttää.
The Sun kirjoitti asiasta elokuussa näin

Taas pelattiin liik(g)aa

Toinen kierros takana ja nyt vahvistui jo ensimmäisen kierrosken jälkeen saatu "pers'tuntuma", että II divarin taso nousi sarjauudistuksen myötä.
On ilo pelata kunnon matseja hyviä kavereita vastaan. Omaan pelaamiseen on tullut lisää motivaatiota tai ainakin intoa, kun vastassa on kunnon pelimanneja.
On ihan erilaista pelata n. 19-20 keskiarvolla tasaisia vääntöjä kuin 15-16 ja vielä voittaa puhtaasti 3-0. Kun on yli 30 vuotta peliuraa takana, niin pienistä asioista saa lisää intoa.

Asia, joka hieman puhutti pelipaikalla, oli liigan tulosten päivittyminen reaaliajassa. Tai ainakin melkein. Kukaan ei kaivannut väliaikatilanteita. Lopputulokset riittävät. Osassa pelipaikkoja tilanne saatiin nettipäivystäjälle nopeasti, mutta Kalliossa oli tuloksista vastaavalle mieluisampaa odotella omaa peliään peliautomaatilla kuin lähetellä tekstiviestejä liigasihteerille. Ymmärrän hyvin, että ei jokaista tulosta tarvitse pistää eteenpäin. Riittäisikö jos lopputuloksen lisäksi saadaan tilanne puolivälistä?

Hallitus valitaan

Perjantaina on edessä hallituksen valinta. Suurta kansanjuhlaa tuskin on odotettavissa. Hyvä jos paikat saadaan väkisin tuputettua puolipakolla.

Hallituksessa istuminen ja päätösten teko ei ole mitään juhlaa, vaan arkista ahertamista samojen asioiden ympärillä. Uusia aiheita ei tule eteen liukuhihnalta eikä serpentiiniä heitellä onnistumisten vuoksi samppanjasta puhumattakaan. Peruskauraa suurimmaksi osaksi. Silti ihan mukavaa touhua näin jälkeenpäin katsottuna. 20 vuotta hallituksen kokouksissa istuneena voin todeta, että joissain on menty rutkasti eteenpäin ja joissain asioissa ollaan jopa opittu omista mokistamme. Ja mokiahan on tullut jokaiselle hallitukselle, toisille enemmän ja toisille vähemmän.

Täydellistä seura- tai liittojohtajaa ei kai ole olemassakaan. Sen verran herkkää touhu on ja monitahoista. Toisaalta pitää johtaa ihmisiä, toisaalla on asioita päätettävänä ja kaiken päälle pitäisi miettiä mitä siellä nurkan takana on odotettavissa.

Ihmisten johtaminen vaatii pelisilmää ja ihmisten käyttäytymisen tuntemista. Herkkää korvaa ja joustoa, mutta myös tiukkuutta. Kaverit ja "kaverit" erottuvat nopeasti joukosta.

Asioita voi johtaa toisella tavalla. Määrätietoisesti ja suunnitellusti. Päätöksiä on tehtävä ja joskus todella nopeasti. On otettava selkeää vastuuta omista päätöksistä eikä aina ole kaveria, jonka selän taakse voi käpertyä.

Tulevaisuuden pohtiminen vaatii jo kristallipalloa onnistuakseen täydellisesti. Mutta ilman sitä pitää vain istua alas ja miettiä mitä halutaan lajilta, mitä haluan lajilta ja miten toteutan nämä haaveet ja halut. Vaatii näkemystä ja kokemusta.

Kaikilla ei ole kaikkia ominaisuuksia. Mutta jos kahdessa asiassa kolmesta on tyydyttävä osaaminen, niin hallitukseen ehdolle. 11.9. klo 20 alkaa kokous...

World Masters 2009

Suomalaisten osalta kisa oli huono, se on kai pakko näin raa'asti ilmaista. 70 prossaa pelaajista ei voittanut otteluakaan. Lukema saadaan kaunisteltua 50:een, kun huomoidaan naisten saamat luovutusvoitot. Taitaa olla yksi heikoimmista kisoista pitkään aikaan.

Onneksi Vesa Nuutinen paikkasi hieman kisan loppusaldoa häviten vasta 4. kierroksen ottelunsa ja Jari Nieminen kierrosta aikaisemmin. Ilman näitä voittoja kisamatka olisi ollut surkeuden huippu.

Unohdetaan tämä reissu ja mietitään miten jatkossa saataisiin parempia tuloksia. Arpaonni ei ollut paras mahdollinen ja muitakin hyviä selityksiä löytyy. Kaikki ottelut on voitettava menestystä saavuttaakseen, joten se 1. kierroksen hieman kovempi vastus on saatava ulos ihan samalla tavalla kuin Adams/Ithurralde/Jones/Lewis finaalissa. 1. ottelu on suurimmalle osalle pelaajia se kisan vaikein vaihe. Siihen pitää keskittyä entistäkin paremmin, jos tappioita tulee jo tässä vaiheessa.

Kiertämällä turnauksia ulkomailla kisatilanne vieraassa ympäristössä tulee koko ajan tutummaksi ja pelaajat ympärillä alkavat jopa moikkailla. Kun kielitaito kehittyy siinä sivussa kuin huomaamatta, niin se 1. ottelu ei ole koko ajan mielen päällimmäisin asia vaan sen avausottelun voi siirtää syrjään hetkittäin. Ja keskittyä sitten täysin kun sen aika koittaa.

Asenne kisaan mennessä pitää olla nöyrä, mutta vahva. Kisaa on turha mennä voittamaan. Kotimaassa voi ottaa tavoitteeksi aina finaalin. Kisassa, johon osallistuu muita hyviä heittäjiä ihan tungokseen asti, voi finaalia tavoitella vain välitavoitteiden kautta. "Keskity avausmatsiin huolella, mutta voita se vasta taululla" eli älä pelaa kisaa liiaksi eteenpäin miettimällä mahdollisia seuraavia vastustajia. "Kolmas kierros ensin ja katsotaan sitten kuka vastassa" eli ota tavoite vain parin matsin päähän. Älä lähde kurkottamaan kuuta kun ensin pitää noukkia kivet maasta.

Meillä on hyviä pelaajia ja menestystä tavoitellaan kaikissa kisoissa. Jos voittoja ei ropise, niin kannattaa miettiä oliko vikaa jossain ja korjata havaitut puutteet. Jos vikaa ei tunnu löytyvän, niin hyvä. Silloin oli se päivä, kun mikään ei osu kohdilleen...

Eikä nyt matkassa olleiden ole syytä pistää päätä pensaaseen. Heikkoja kisatuloksia tulee aina, tällä kertaa Bridlingtonissa.

Menestystä maailmalla?

Ovat taas nuo meidän parhaamme hakemassa voittoja ja menestyksiä. Mutta pahoin pelkään että ei niihin meriitteihin tänään tule lisämerkintöjä. Kukaan huipuista ei tee tällä hetkellä tosissaan töitä kansainvälisen menestyksen eteen. Kotimaassa jaksetaan kiertää ja pitää tasoa, mutta kun Suomen raja ylitetään niin se jokin jää kotikentälle eikä siellä vieraassa paikassa pelitaso nouse aivan niin korkealle kuin taidot ja tiedot antaisivat olettaa.

Onko syynä se, että ei haeta tuntumaa kovin kaukaa. Ruotsissa piipahdetaan ja ehkä Norjassa, mutta ei kauempana. Maret Liiri taitaa olla ainoa, joka todella kiertää WDF-kisoja. PDC-kisoja kiertää Marko Kantele ja Jarkko Komula, mutta he eivät kisaile näissä World Masterseissa ja muissa avoimissa kisoissa. En tiedä kuinka väärässä olen, mutta meidän pelaajamme ovat usein olleet hukassa kun ympärillä puhutaan "enklantia" ja olet matkassa ilman tulkkia.

Kun ympäristö ei ole tuttu etkä pääse purkamaan omaa hermostuneisuutta esiintymällä tutuille kavereille, niin peli ei lähde kulkemaan kotimaisia latuja pitkin. Yritystä tulee liikaa ja se on menoa se ja katsomoon miettimään mitenkäs tässä näin kävi.

Tämä ei ole mikään yleinen ongelma. Muutamat osaavat olla kuin kala purossa oli ympärillä ruotsalaisia tai ranskalaisia. Kummankaan puheesta ei saa mitään selvää, mutta hälläkö väliä. Tikkaahan tänne on tultu heittämään ja tuplia takomaan.

Saas nähdä kuinka World Mastersissa on tänään käynyt. En ole käynyt kurkkimassa tuloksia...

Liikaa liigapainetta

Liigasta

Ei ole ollut hetkeen varsinaista aikaa kirjoitella tänne blogiin. Työ on rajoittanut harrastusta pahasti...

Nyt on taas hetki aikaa kirjailla ajatuksia kisoista ja kisojen vierestä. Ja mikä onkaan parempi aloitus kuin SM-liiga. En tarkoita sitä ykkösjuttua, joka käytiin Vantaan Honkatalolla ja josta kirjoitin oman sepustukseni seuraavaan Dartsiin (03/2009). Tarkoitan sitä kaikkien kisojen kisaa eli miesten II divaria. Sillä tasolla pelaa koko kirjo mahtavia heittäjiä.

Mutta myös pelaajia, joilla on tavoite taivaissa ja taidot vähintään kohtuulliset. Mutta se pää ei kestä, ei sitten pätkääkään. Tappio on sellainen myrkkypaukku että oksat pois. Vaikka kyseessä on korkeintaan myrsky vesilasissa, niin joka kerta nähdessäni lähinnä primitiivireaktiota muistuttavan kiukunpuuskan jään ihmettelemään miksi pitää ottaa homma noin vakavasti. Etenkin kun sattuu häviämään vielä minulle...

Olen kirjaillut tänne ja lehteen, että tappion pitää tuntua jossain. Jos takaisku on "so what", niin ei niitä suuria voittoja ole odotettavissa. Mutta ei se tappio saa olla "v...u mä en enää heitä teidän kanssa" eli jätetään kaverit pähkäilemään kukas nyt otetaan remmiin mukaan. Ei se tappio ole koskaan kavereiden vika tai syy. Suurin syypää on se jätkä, joka heitti sen kolmannen (501/5) tuplansa ennen sinua!

Näitä kiukuttelijoita on aina ollut ja taitaa olla jatkossakin. Meidän järjestelmässämme ei ole vielä ohjausta eikä opastusta ylitse vuotaville tunteille. Valmennuspuoleen toivottavasti saadaan korjausta pikku hiljaa, kun jonkun pelaajan tiedot riittävät ihan terävimpään kärkeen mutta taidot eivät enää. Toivon että siinä vaiheessa joku huippujätkistä huomaa, että voi jakaa omaa osaamistaan maksua vastaan muille.

Omien tunteiden hallinta pelissä ja sen jälkeen on hyvä tunnistaa. Jos pelaaja luo itselleen ennakkopaineita ja -odotuksia, niin niissä epäonnistuminen pitää purkaa muuta kanavaa pitkin kuin joukkuekavereiden. Yksikään pelaaja ei ole korvaamaton, mutta ei joukkue saa painostaakaan yhtä pelaajaa. Menestynyt joukkue on tasapainoinen ryhmä, jossa yhden osasen pettäessä toinen paikkaa. II divarin keskikastissa joukkueissa on yksi tai kaksi heittäjää ja loput odottavat että pisteet ropisevat noiden pelaajien toimesta ja muut voivat viskellä miten sattuvat. Ja matsin jälkeen vaatia, että pääsenhän mä taas ensi kerralla mukaan...

Ajatuksia päätösten tekemisestä

”Kaikki helpot ongelmat on jo ratkaistu.”

Päätösten tekeminen ei ole aina yksinkertaista eikä sen tarvitse sitä olla. Kaukana siitä. Joskus todella kaukana ja – onneksi – joskus vain lähimetsässä. Silti ”asiantuntijoita” on enemmän kuin asiaan perehtyneitä, vastuun ottavia ja erityisesti vastuun kantavia. Nämä asioita yksinkertaistavat henkilöt ovat oikeutettuja mielipiteisiinsä, mutta ei niitä aina tarvitse huutaa koko maailmalle. Asioilla ja päätöksillä kun tuppaa olemaan se kääntöpuolensa.
Seurapäättäjä ei voi tehdä lopullisia päätöksiään puhtaasti omien mieltymystensä mukaan. Harvoin hän voi perustella päätöstä täysin mielipiteittensä valossa. Usein luullaan että pöytäkirjassa lukeva ”Päätös” on jonkun henkilökohtainen mielipide tai ajatus. Hallituksen asiakirjassa päätös on kollektiivinen loppupäätelmä, joka usein on keskustelun tulos. Harvoin, jos koskaan, se on puhtaasti yhden henkilön ajatus sellaisena, kun se alun perin esitettiin. Toivottavasti se ei ikinä ole kompromissi, vaan toimivaksi tehty ja arvostelua kestävä.

”Älä anna muiden vaikuttaa liiaksi ideoihisi tai päätöksiisi. Viiden vuoden kuluttua juuri sinä, eivät he, elät tänään tekemiesi ratkaisujen kanssa.”

Joku viisas on lausunut nuo sanat ja niitä noudattamalla päätöksenteossa pysyy oma linja kasassa. Itselläni ei ole ollut vaikeuksia ideoida tai kehittää uusia ajatuksia. Totta kai moni on vaikuttanut matkan varrella idean muotoon ja usein koko ajatus on tehnyt täydellisen takinkäännöksen. Silti tänään ja tässä istuessani olen suhteellisen tyytyväinen tekemiini päätöksiin niin osana niitä hallituksia, joihin olen kuulunut, kuin toimihenkilönä. Yhtään kaduttavaa asiaa ei tule mieleen, virheitä on tullut, mutta niitä tulee aina ja varmasti myös jatkossa.

”Kehittyminen ja kasvaminen on mahdotonta, jos tekee kaiken samalla tavalla kuin on tehnyt tähänkin asti.”

Niin tuokin on jonkun ajattelijan kynästä…
Tiettyyn rajaan asti vanhojen kaavojen noudattaminen on turvallista ja hyvä valinta epävarmoina aikoina ja tilanteissa. Jos tieto tulevasta on suunnilleen Nykästä lainaten fifty-sixty, niin silloin pitäytyminen hyväksi havaitussa on parempi vaihtoehto kuin hypätä uuteen ideaan ja tapaan tehdä asioita.
Järjestön on kuitenkin ajateltava tulevaisuutta viiden tai jopa kymmenen vuoden päähän. Silloin tämän päivän tilanne ei ole määräävä tekijä. Tänään asioista päättävän on uskallettava tehdä asioita toisin, muokattava uutta, ajateltava ”väärin” tms.
Erehdyksiä pelkäämättä ja ”asiantuntijoiden” kommentteja väistellen.

”Anna aina anteeksi vihamiehillesi, mikään ei harmita heitä enempää.”

Ei asioiden päättämisestä toisin kuin itse ajattelee saa tehdä mitään suurta murhenäytelmää. Olen ollut mukana näissä järjestöhommissa reilut 25 vuotta eikä kenestäkään ole tullut vihamiestä, minulle. Jos olisi tullut, niin mikään ei olisi suurempaa ajanhukkaa kuin hänen mollaamisensa tai yltäkylläinen arvostelunsa.
On matkan varrella tullut törmättyä pariin päätökseen tai lausahdukseen, jotka ovat olleet harkitsemattomia. Mutta olen takuulla syyllistynyt sellaisiin itsekin, joten eiköhän tilanne ole aika tasan.

”Kaikilla on oikeus mielipiteisiini.”

Pelipaikoista

Yksi pieni ihmetys on päässyt valtaamaan ajatuksiani muutaman viime vuoden aikana.
Miksi yhdessä pelipaikassa on vain yksi kerho? Pienemmissä paikoissa homma vielä toimii yhdellä kerholla, mutta jo kahden taulun paikassa voisi olla kaksi kerhoa ja isommissa kolme tai neljä toimivaa yhdistystä. Kaikki pitävät omasta paikastaan kiinni kovin mustasukkaisesti ja usein heittohomma kuivuu kasaan vetäjien väsähtäessä tai muiden kiireiden painaessa päälle. Jos pelipaikassa on useampia yhdistyksiä, niin toisen hieman huilatessa toinen porskuttaa.

Mietin tätä asiaa kun Hankasalmelta ajelin kotia päin. Miksei pelipaikassa ei siis voisi toimia useampia kerhoja? Etuna olisi mm. hymyilevä paikan pitäjä. Useat kerhot saisivat paljon toimintaa aikaiseksi ja kisoissa riittäisi kävijöitä, kun paikka olisi useamman pelaajan "koti". Jos et ehdi oman kerhon kisaan tänään, niin huomenna naapurikerhon. Paikka on tuttu ja paikalla on tuttuja.
Yhteisten kisojen järjestäminen onnistuu ihan toisella tavalla jo sieltä suunnitteluvaiheesta alkaen. Vetäjiä on sopivasti, talkooväkeäkin riittävästi. Tulot tosin pitää jakaa kahteen tai kolmeen osaan, mutta tulojakin voi olla kaksin-kolminkertainen määrä.

Jos pelipaikassa on neljä kerhoa, niin kisoja riittää joka illalle. Kisojen pelitavat voivat vaihdella ja pelivariaatioita voidaan kehitellä. Kisahankinnat halventuvat, toinen hankkii toista ja toinen toista. Jokaisella on pieniä suhteita ja ne yhdistämällä on kunnon suhdeverkko tai -soppa kasassa. Ongelmia tulee olemaan, mutta sopimalla yhteiset säännöt ja tavat niistä päästään yli. Ja pelipaikan omistaja toimii kyllä erotuomarina, onhan myös hänen tuloistaan kyse.

Liigamatseistakin voi tulla mielenkiintoisia. Kotiottelussa kaikki kolme kotipaikan kerhoa vastakkain...

Visoista

”Toiminta-ajatuksessa ja visiossa tulisi näkyä organisaation arvot. Arvot ja arvostukset ovat työyhteisössä omaksuttuja hyvinä ja tärkeinä pidettyjä toimintaperiaatteita, jotka viestivät organisaation tarkoituksesta ja joiden tehtävänä on auttaa ja tukea yksilöiden ja ryhmien yhteistyötä. Organisaation perustehtävä ja tarkoitus kuvataan usein toiminta-ajatuksen tai mission muodossa. Missio sisältää yhteiseksi koetun näkemyksen organisaation tarkoituksesta. Se kertoo, miksi organisaatio on olemassa ja mitä se on tekemässä. Missio voidaan ymmärtää myös organisaation laajempana merkityksenä yhteiskunnassa. Organisaatiota lähempänä olevista tehtäväkuvauksista käytetään usein termejä toiminta-ajatus tai liikeidea.
Visio mielletään kuvaksi organisaation toivotusta tulevaisuuden tilasta. Vision tulee olla tarpeeksi haastava, mutta ei mahdoton. Vision tarkoitus on luoda kuva tulevaisuudesta, johon halutaan pyrkiä. Hyvä visio antaa selkeät suuntaviitat ja helpottaa strategiaan kytkeytyvien mittarien valintaa.” Opetushallitus, www.oph.fi

Visio, joka ei johda toimintaan, on merkityksetön.
Dartsliitolla on oma visionsa, mutta se tehtiin reilut kymmenen vuotta sitten ja on aika päivittää se.
Noista visioista toteutuikin moni asia, joten silloinen ryhmä ei istunut turhaan viikonloppua Forssassa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa visiota pitää päivittää. Meillä on oma toimisto, työntekijä, kansainvälistä menestystä ja taloudellinen tila paranemaan päin.
Ilman visiota ajaudumme jonkin asteen tyhjään tilaan. Joku voisi heittää ajatuksen ajopuuteoriasta, joku taas ilmaisisi asian suuntaviivattomuutena ja tilanteen mukaan ajelehtimisena. Idea ja ajatus puuttuu toiminnan taustalta.

Kuten otsikossa todetaan, niin visiota ei pidä tehdä vision vuoksi. Sen pitää olla realistinen, mutta samalla hieman utopistinen. Sellainen joka voi toteutua, mutta ei tänään eikä vielä huomenna. Ei nykyisten tekijöiden toimesta vaan seuraavien. Se toimii jonkinlaisena viestinä hallitukselta toiselle, tekijältä seuraavalle.

Vuosi sitten yritimme koota visionäärejä kasaan, mutta palaute oli nollatasoa. Vain hallitus oli asiassa mukana mutta vision luomiseen tarvitaan ulkopuolisia kriitikkoja ja innostajia, näkijöitä ja tekijöitä.


Jos sinun tekee mieli tehdä se - tee se!
Niin, suuri kysymys on tuo. Tarvitaanko visiota? Tyydymmekö nykyiseen tilaan ja katsomme minne ajaudumme ja millä tavoin.
Minun ajatukseni on, että tarvitsemme perusvision tai ainakin nykytilanteen kartoituksen ja pohdinnan siitä missä olemme, mitä meillä on ja mihin haluamme. Teemmekö isoja ratkaisuja vai pieniä askelluksia. Onko meillä näkemystä siitä mihin me pystymme vai taaperrammeko pimeässä hapuillen ja suuntaa jatkuvasti muuttaen?


"Tiimityö on sitä, että kaikki tekevät kuten minä haluan."
Dartsväki on iso tiimi, mutta sitä on johdettava. Eli dartsia pelataan kuten liitto sitä haluaa.
Kun liitto on yhtä kuin dartsväki, niin tiimityön pitää onnistua ns. ”satavarmasti”.
On kuitenkin saatava liiton tulevaisuutta ja päätöksiä muovaamaan sopiva ryhmä. En tarkoita varsinaisesti hallitusta, vaan työvaliokuntaa jonka vastuulla on kehittää liiton johtamissuunnat ja miettiä tapoja toteutukseen. Hallituksen tehtäväksi jää hyväksyä tai hylätä ideoita ja kantaa vastuu. Käytännössä työvaliokunta kootaan hallituksesta lisättynä asiantuntijalla ja idealistilla.

Arthur Schopenhauer on lausahtanut: "Kaikki totuus etenee kolmen vaiheen kautta.
Ensiksi se tehdään naurunalaiseksi. Toiseksi sitä vastustetaan raivokkaasti. Kolmanneksi se hyväksytään itsestään selvänä." Näin käy varmasti myös uuden vision kanssa.