Liigasta
Ei ole ollut hetkeen varsinaista aikaa kirjoitella tänne blogiin. Työ on rajoittanut harrastusta pahasti...
Nyt on taas hetki aikaa kirjailla ajatuksia kisoista ja kisojen vierestä. Ja mikä onkaan parempi aloitus kuin SM-liiga. En tarkoita sitä ykkösjuttua, joka käytiin Vantaan Honkatalolla ja josta kirjoitin oman sepustukseni seuraavaan Dartsiin (03/2009). Tarkoitan sitä kaikkien kisojen kisaa eli miesten II divaria. Sillä tasolla pelaa koko kirjo mahtavia heittäjiä.
Mutta myös pelaajia, joilla on tavoite taivaissa ja taidot vähintään kohtuulliset. Mutta se pää ei kestä, ei sitten pätkääkään. Tappio on sellainen myrkkypaukku että oksat pois. Vaikka kyseessä on korkeintaan myrsky vesilasissa, niin joka kerta nähdessäni lähinnä primitiivireaktiota muistuttavan kiukunpuuskan jään ihmettelemään miksi pitää ottaa homma noin vakavasti. Etenkin kun sattuu häviämään vielä minulle...
Olen kirjaillut tänne ja lehteen, että tappion pitää tuntua jossain. Jos takaisku on "so what", niin ei niitä suuria voittoja ole odotettavissa. Mutta ei se tappio saa olla "v...u mä en enää heitä teidän kanssa" eli jätetään kaverit pähkäilemään kukas nyt otetaan remmiin mukaan. Ei se tappio ole koskaan kavereiden vika tai syy. Suurin syypää on se jätkä, joka heitti sen kolmannen (501/5) tuplansa ennen sinua!
Näitä kiukuttelijoita on aina ollut ja taitaa olla jatkossakin. Meidän järjestelmässämme ei ole vielä ohjausta eikä opastusta ylitse vuotaville tunteille. Valmennuspuoleen toivottavasti saadaan korjausta pikku hiljaa, kun jonkun pelaajan tiedot riittävät ihan terävimpään kärkeen mutta taidot eivät enää. Toivon että siinä vaiheessa joku huippujätkistä huomaa, että voi jakaa omaa osaamistaan maksua vastaan muille.
Omien tunteiden hallinta pelissä ja sen jälkeen on hyvä tunnistaa. Jos pelaaja luo itselleen ennakkopaineita ja -odotuksia, niin niissä epäonnistuminen pitää purkaa muuta kanavaa pitkin kuin joukkuekavereiden. Yksikään pelaaja ei ole korvaamaton, mutta ei joukkue saa painostaakaan yhtä pelaajaa. Menestynyt joukkue on tasapainoinen ryhmä, jossa yhden osasen pettäessä toinen paikkaa. II divarin keskikastissa joukkueissa on yksi tai kaksi heittäjää ja loput odottavat että pisteet ropisevat noiden pelaajien toimesta ja muut voivat viskellä miten sattuvat. Ja matsin jälkeen vaatia, että pääsenhän mä taas ensi kerralla mukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti