Nukkuvat jäsenet

Dartsin iso ongelma on jäsenyyden sitoutuminen vahvasti pelaamiseen ja etenkin SM-liigassa pelaamiseen. Kun aktiivi pelaaja alkaa vähentää peli-iltojaan ja vähitellen pääsee vilttiketjustakin pois, niin hän jättää helposti koko kerhon ja sen jäsenyyden samalla.

Kerhon ja jäsenen ainoa side on ollut tuo pelaaminen jossain joukkueessa. Jos ei ole muuta virkaa kerhon toiminnassa niin ei ole enää syytä olla mukana?

Kerhojen pitää sitouttaa entiset aktiivit muihin töihin kerhossa. Erilaisia valiokuntia ja työryhmiä perustamalla saa pidettyä tietoa ja taitoa omassa piirissä. Kilpailuvaliokunta, huvityöryhmä, valmennus- ja koulutusporukka, opastusintoilijat ja monet muut ryhmät ja kokoonpanot pitävät jäähdyttelynsä jäähdytelleet mukana kuvioissa. Ja maksavat kerhon jäsenmaksun.

Toiminnan ollessa monipuolista joukkoon liittyy uusia jäseniä ja meno sen kuin paranee.

Kerhon varainhankinta

ja nimenomaan kisan tuotoilla hankittuna.

Kisat itsestään eivät enää ole suuria tulonlähteitä vaan toiminnanrahoitus pitää hoitaa oheistuotteilla. Arpajaiset ovat tietysti se perinteinen ja usein helpoin tapa noukkia ylimääräiset kolikot kisailijoilta ja muilta.

Toinen tapa liittyy tuohon kuvitteelliseen Piirisarjaan, jossa jokainen kisapaikka olisi oma liigansa omilla vetäjillään. Näin ne väliviikot voidaan käyttää hyväksi peluuttamalla jotain toisenlaista liigaa. Pelaajat tottuvat käymään tietyssä paikassa ja haluavat pelata palkinnoista välittämättä. Kun järjestäjä hoitaa kisan jollakin maksulla X ja maksaa vain pienet palkinnot (tukijoilta hakittua tavaraa), niin kerhon kassaan tippuu kilisevää jo varsin kivasti. Paikan pitäjä on tyytyväinen, että ns. väliviikollakin on kävijöitä ja pelaajat ovat tyytyväisiä kun on paikka, missä on pelejä ja kunnon otteluita.

Kolmas tapa on juhlien järjestäminen. Koska kunnon liiga ja sarja päätetään palkinnonjaolla, niin pienellä lisäpanostuksella tuosta tilaisuudesta saadaan ihan hyvät pippalot. Pelaajat maksavat jotain ja kannattajat vähän enemmän. Jos kulut ovat 10 euroa per henkilö, niin kukaan ei rutise jos joutuu maksamaan 15+ euroa.

Peliin liittyviä tapoja on POX-kisat ja muut. Niiden potti kasvaa suuressa joukossa nopeasti ja suuri potti lisää liigaan/sarjaan kuulumattomien mielenkiintoa. Jos hyvin käy, niin seuraavan kauden alussa on lisäjoukkueita ovella jonoksi asti:) Ja lisääntynyt mielenkiinto tarkoittaa lisää rahaa osallistumismaksuina palkintojen pysyessä samoina.

Revontuli Cup

Viikonloppu vierähtää Hankasalmella kisojen merkeissä.

Lauantain ensimmäisessä finaalissa Keski-Suomi Darts pisti parastaan kisan järjestäjänä. Savukonetta ja musameteliä junioreiden finalisteille. Hyvä lisä tavanomaisiin kisan päätösotteluihin.

Itse finaalissa Casablancan Jani Haavisto (vas.), joka pelaa viimeistä junnukauttaan, voitti järjestävän kerhon Joonas Heiskasen 3 - 0 (22,22,15) Ero oli selkeä junnu EM-kisan nähneen Janin ja EM-kisoihin heinäkuussa menevän Joonaksen välillä. Ikäeroakin on ne pari ratkaisevaa vuotta.

Haavistot ottivat kaksi voittoa putkeen. Jari Haavisto - kuvassa finaalilavalla Aliisa Koskivirran ja Tapani Heikkilän kanssa - kukisti pari K-S D:n pelaaja lopussa ja vei Casablancaan seniorisarjan mestaruuden. Semifinaalissa hävisi Mauri "Joonaksen isä" Heiskanen 3-1 (21,21,25-20) ja finaalissa Reijo Leppänen 3-2 (17,26,21-22,32). Leppäsellä oli nippu voittotikkoja 1-2 tilanteessa, mutta osuma mm. tuplaviitoseen jäi saamatta. Finaaliin mahtui yksi maksimi 180 ja kerran 174, mutta lopetuksissa hukattiin tikkoja sen verran että aivan loistaviin lukemiin tikkamäärissä ei päästy.

Kisojen suola oli lavalla pelatut ottelut. Finaalien lisäksi lavalla pelattiin miesten Pro-sarjan pelejä. Pientä lisuketta pelejään odottaville tai muuten vaan kisaa seuraaville. Varmasti myös mukavaa kokemusta niille, jotka eivät muuten lavalle ole päässeet.

B-sarjoista tehtiin viimeistä silausta vaille E-sarjoja. Sari Englund oli ykkönen naisten sarjassa mutta miesten sarjassa Marko Englund hävisi viimeisen ottelunsa Kajaanin ylpeydelle Hannu Tanskaselle. Marko hävisi vielä puhtaasti 3-0, joten selittelyille ei jäänyt sijaa. Naisten tuloksia ei vielä ole. Jouduin henkilökohtaisista syistä lähtemään kohti etelää ennen kisojen päättymistä.

Miesten Pro-sarjan voitto meni Petri Korteelle, Suuret onnittelut onnistumisesta. Marko Kantele nurin semissä 4-2 ja Komula finaalissa 5-1 kertoo hyvästä kisafiiliksestä. Naisten Pro-sarjan voitto meni yllätyksettömästi Sari Nikulalle. Tiia Lavikainen oli finaalissa vielä aseeton, mutta 0-4 tappio käännetään 4-0 voitoksi jonain päivänä.

Osallistujamäärät olivat varsin mukavat ensikertaa järjestetyissä kisoissa. Kun peliolosuhteetkin olivat ykkösluokkaa, niin odottelen jatkoa ensi keväänä! Järjestäjät olivat keränneet vielä koko joukon tukijoitakin, joten sanoisin kisan olleen kauden paras rankingkilpailu niin tasoltaan, järjestelyiltään kuin taloudellisestikin.

kaikki tulokset löytyvät tästä

Pelimuodosta

Dartsin sarjapeleissä pelataan singelipelejä joku sopiva määrä.
Kaikkien pelaajien on oltava paikalla alusta loppuun vaikka oma pelivuoro tulee vasta tunnin tai puolentoista odottelun jälkeen. Sama lopussa toiselle pelaajalle. Tunti tai puolitoista odottelua, jotta ottelu loppuu.

Entäs jos: joukkueen kapteeni nimeää pelaajat peli kerrallaan. Jokaiselle pelaajalle maksimissaan tietty määrä pelejä. Joukkueessa voisi käyttää useampaa pelaajaa kuin pelien määrä jaettuna minimäärällä pelaajia eli joillekin ei tule maksimimäärää vaan yksi tai kaksi peliä ottelussa. 4 hengen joukkue voisikin olla 6 hengen joukkue. Jos pelataan 8 peliä niin 2 pelaajaa pelaa 2 peliä ja 4 pelaajaa yhden.
Näin joukkue voisi sopia, että joku tulee ottelun alkuun ja lähtee aikaisin kotiin ja toinen tulee ottelun loppuun ja pelaa ne myöhäispelit.
Entäpä jos aikaisemmin mainitussa Piirisarjassa olisi vaihto-oikeus. Ottelun aikana sallitaan kaksi vaihtoa mutta pelijärjestystä ei saa muuttaa. Jos ykköspelaajaksi on nimettu A, niin hän pelaa ykkösenä ellei häntä vaihdeta E:ksi ja E:n pelaaman ottelun jälkeen A vaihdetaan C:n kanssa. Kaksi vaihtoa on nyt tehty ja C voi lähteä vaikka kotiin ja E, B, A ja D pelaavat ottelun loppuun.

Sama jos ottelu koostuu 6 singelipelistä ja 3 paripelistä. Oletetaan että yksi pelaaja voi pelata enintään kaksi singeli- ja yhden paripelin tai yhden singeli ja kaksi paripeliä tai kolme paripeliä, niin 4:llä pelaajalla voi pelata koko ottelun, mutta 6 pelaajaa voi vuorotella alun ja lopun kanssa jo varsin mukavasti.

Kukaan aikaisin aamulla töihin lähtevä ei halua keikkua baarissa myöhään. Eikä hyvässä keski-iässäkään siellä baarissa jaksa notkua kovin pitkään. Jos ottelut eivät anna mahdollisuutta joustoon, niin vaihtoehdoksi jää pelaamisen jättäminen muille. Olisiko se yksi syy mm. Piirisarjan vähentyneeseen joukkuemäärään?

Liigapohja

Yksi hyvä pohja on olemassa. Täällä entisen Uudenmaan läänin alueella toimii suomalaisen dartsin vanhin tai toiseksi vanhin edelleen toimiva sarja. En muista kumpi oli ensin Eteläisen Piirin Piirisarja vai Helsinki Darts League, molemmat ovat yli 30-vuotiaita.

Piirisarja - samoin kuin HDL - ovat kärsineet pienoisesta joukkuekadosta. Piirisarjassa yksi syy on pelipäivien epämääräisyys eli ne sovitaan vain viikkoa ennen pelipäivää (viim. pelipäivä on sarjaohjelmassa). Nykyaikana ei viikon varoitusajalla saa joukkuetta koottua työ-, perhe- ja harrastusmenojen takia. Tästä lähdin kehittelemään toista ilmettä sarjalle.

Jos jokainen lohko mestaruussarjaa lukuun ottamatta olisi 5-6 joukkuetta. Lohko kiertäisi kaikkien mukana olevien joukkueiden kotipaikoissa kaksinkertaisen sarjan merkeissä ennalta määrättyinä pelipäivinä. Näin peli-illasta tulisi pieni tapahtuma joukkueen kotipaikkaan.
Pelimuotoa pitäisi rukata sellaiseksi, että 3 taulua riittää eli yksi pelitaulu ottelua kohden.

Entä jos lohko pelataan koko kauden tietyssä paikassa? Ja toinen lohko jossain toisessa jne. Syntyisikö näin 10-15 pelipaikkaa, joissa on joka toinen viikko sarjapeliä ja joka toinen viikko kerhon omia joukkuepelejä. Tällä tavalla pelipaikan talvikausi olisi lyöty lukkoon.

Pelimuodosta lisää huomenna...

Kerhon mahdollisuudesta ansaita ensi viikolla...

Kilpailemisesta

Kuten eilen kirjoitin on kisailu hyvin pitkälti yksilösuorittamista. Henkilökohtaisia sarjoja kerta toisensa jälkeen. Etenkin kerhojen peruskisoissa eli viikoittain pelattavissa "harjoituskisoissa" tämä on alkanut näkyä suoritusten vähentymisenä. Toki syynä on myös pelaajien määrän lasku 90-luvun huippuajoista, mutta tuolla selityksellä katetaan vain pieni osa vähentymisestä.

Jos viikkokisoissa pelattaisiin erilaisia joukkuekisoja eli esim. pelipaikkaliigoja, niin uskon että suorituksia tulee lisää. Tai pelataan paikkakuntakohtaisia pubiliigoja, vrt. biljardin liigat. Jos yhdessä paikassa on taulu, niin kutsutaan muista pubeista, baareista ja muista paikoista, joissa väkeä kokoontuu, joukkueita pelaamaan. Kun sovitaan sopivista säännöistä ja tasoituksista alussa, niin aloittelevatkin saadaan mukaan ja voittamaan. Ainakin joskus tai edes kerran kaudessa voittaminen pitää peli-iloa yllä. Pelitapoja ja liigamuotoja on varmasti kaikenlaisia. Mitään valmista kaavaa en alkaisi luomaan, vaan pitäisin alussa pelit yksinkertaisina ja nopeina. Taitotason noustessa voi pelejä pidentää. Mutta aina pitää olla mukana se helppo peli aloittelijoille.

Jotta liiga toimisi eli pelaajat jaksaisivat olla mukana tappioista huolimatta, niin vetäjän kekseliäisyydellä on iso rooli. Sovitut pelipäivät ja ennalta tehty ottelukaavio sekä yllättävän monia pelaajia kiinnostavat tilastot eli triviat lisäävät kiinnostavuutta. Tottakai liigat päätösjuhlat ja pikkujoulut kuuluvat kuvaan palkintojenjakoineen.

Minne menossa

Darts Suomessa on jo keski-ikäinen. 70-luvun alussa helsinkiläisiin pubeihin rantautunut peli on muuttunut matkan varrella moneen suuntaan ja välillä kääntynyt takaisin.
Alkuaikojen jonopeleistä on menty lähes puhtaaseen yksinpeliin. Joukkuepelit ovat jääneet pahasti taka-alalle.
Uusien pelaajien tulo lajiin mukaan on usein kiinni hyvästä joukkueesta. Aloittelija pääsee ensin sinne "penkin päähän" 4 tai 5-pelaajaksi kakkos- tai kolmosjengiin. Sieltä vähitellen kokemusta kartuttaen ensin joukkueen keskikastiin ja vakiopelaajaksi. Lopulta ura alemmissa joukkueissa huipentuu luottopelaajana. Kerhon edustusporukka on tässä vaiheessa varmasti jo tuttu ja paikka siellä penkin päässä on saavutettu. Nyt on enää oman harjoittelun ja kunnianhimon kautta saavutettavissa lisää mainetta ja joskus jopa kunniaa.

Yksilölajissa tarvitaan siis myös joukkuetta!

Lajin perusosaaminen täytyy kerätä kaveriporukan mukana maailmaa kiertämällä. Yksin kisoja tahkoten ei lajissa pääse juuri alkua pitemmälle. Suomalaiset dartsin huiput ovat niin hyviä, että aloittelijoilla ei ole suuria mahdollisuuksia yltää kisoissa palkintosijoille. Ei ainakaan niille , joista saa omia kulujaan katettua.

Yllätyksiä voi tehdä ja aina niitä kisoissa nähdään, mutta TOP 10 kaverit ovat kuitenkin lopulta kisan finalisteja ja putsaavat pöydän. Ja nämä TOP 10 pelaajat jaksavat kiertää. Melkein kisa kuin kisa ja paikalla on 2-3 "ammattilaista".
Ei ihme, että aloittelijoilla ja monella pitempään pelanneella ei ole mielenkiintoa osallistua singelikisoihin. Joukkuekisoissa heilläkin on paikkansa ja menestymisen mahdollisuudet. Tai jos ei menestymistä tule niin ainakin niitä kaivattuja otteluvoittoja. Kukaan ei halua olla aina häviämässä ja joukkueen voitto on myös sen aloittelijan voitto, vaikka omissa peleissä olisikin tullut tappio tai kaksi.

aloitus

ajatus on kerätä tänne omia mietteitä dartisn maailmasta. Enemmän epävirallisia ja muilta lainattuja. Virallisia ja yleisempää hyväksyntää vaativia tekstejä on nähtävillä - tavalla tai toisella - www.darts.fi sivuilla.