Kisa oli samalla mahtava että hieman masentava. Juniorit pelasivat sellaista peliä, että parempaa ei heiltä voi vaatia. Niin lähellä täydellistä suoritusta! Aliisan peli sai kehuja myös muilta kuin omilta, Tuomas vakuutti monet loistavalla finaalilla ja hämmästytti loput iällään. Aikaa kahmia mestaruuksia on vielä monta vuotta. Tämä kaikki huomioituna kotimaasta käsin. Miten lieneekään ollut paikan päällä...
Naisten kisa oli lopulta kohtuullinen. Mitali on mitali ja se pelastaa reissun plussalle. Mutta kuinka lähellä lähes täydellinen mahalasku olikaan!? Yksi 501 olisi voinut ratkaista koko homman ihan päälaelleen.
Voitto Hollannin tähtiparista pudotuspeleissä on hieno saavutus, johon olisi toivonut jatkoa henkilökohtaisesta kisasta. Tyytyväinen pitää olla, mutta ei liikaa. Se oli pienestä kiinni, se peräpään valvominen.
Miehet lähtivät hakemaan jopa kisan voittoa. Siinä mielessä homma oli pannukakku. Päällimmäinen tunnelma oli kisoja seuratessa, että tiukat ja TÄRKEÄT matsit jäivät ottamatta kotiin. Hukattuja voittotuplia tuli juuri väärissä kohdissa ja lopputulos oli mikä oli. Sijoitus, joka nyt saavutettiin olisi 10 vuotta sitten ollut vielä ymmärrettävä, mutta tänä päivänä osaamme vaatia pelaajiltamme enemmän. He ovat osoittaneet olevansa parempia kuin pistetaulukko nyt kertoo ja heille myös laitetaan menestyksen painetta. Jokainen kisassa mukana ollut on sen kestänyt ja kestää. Koko 2000-luvun alku on ollut menestystä toisensa jälkeen. Nyt taisi tulla se pakollinen nollaus ja uudelleen ylöskapuaminen.
Kisa ei ollut huono. Kaukana siitä. Junnujen erinomainen panos nostaa mielialan kisasta sivusta seurattunakin hyväksi. Se miltä joukkueesta tuntuu on heidän sisäinen asiansa.
Mutta viime vuosien onnistumiset lisäävät menestymisen halua. Se miesten jättipotti puuttuu, vielä. Se on mahdollinen, jopa uskottava tavoite. Naisten voittoon en ihan jaksa uskoa, vaikka kuinka kotiinpäin vetäen asiaa katselisin. Junnut saivat pään auki, joten eiköhän muutkin seuraa perässä ennen vuotta 2019.
tiistai 29. syyskuuta 2009
torstai 24. syyskuuta 2009
Pieni tarina
Seuraava tarina on tosi, ellei kaikkia nyansseja seurata aivan pilkun tarkasti. Tapahtumapäivistä toimintaympäristö on aika tavalla muuttunut, mutta varmuuden vuoksi kannattaa yhä vieläkin pohtia, millaiseksi seurajohtaminen saattaa muuttua, jos ei olla tarkkoja.
Olipa kolmisenkymmentä vuotta sitten urheiluseura vireässä suomalaisessa kaupungissa. lue loput tästä
Olipa kolmisenkymmentä vuotta sitten urheiluseura vireässä suomalaisessa kaupungissa. lue loput tästä
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Tuleeko dartspaidoista muotia?
Saas nähdä minkä buumin Amy Winehouse aiheuttaa jatkossa, kun hän tepastelee "catwalkilla" tai muilla "VIP-matoilla" dartspaita päällä. Pitäisikö alkaa arvuutella onko hän Phil Taylor-fani vai kallistuuko kannatus MIB:in suuntaan. Aika näyttää.
The Sun kirjoitti asiasta elokuussa näin
The Sun kirjoitti asiasta elokuussa näin
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Taas pelattiin liik(g)aa
Toinen kierros takana ja nyt vahvistui jo ensimmäisen kierrosken jälkeen saatu "pers'tuntuma", että II divarin taso nousi sarjauudistuksen myötä.
On ilo pelata kunnon matseja hyviä kavereita vastaan. Omaan pelaamiseen on tullut lisää motivaatiota tai ainakin intoa, kun vastassa on kunnon pelimanneja.
On ihan erilaista pelata n. 19-20 keskiarvolla tasaisia vääntöjä kuin 15-16 ja vielä voittaa puhtaasti 3-0. Kun on yli 30 vuotta peliuraa takana, niin pienistä asioista saa lisää intoa.
Asia, joka hieman puhutti pelipaikalla, oli liigan tulosten päivittyminen reaaliajassa. Tai ainakin melkein. Kukaan ei kaivannut väliaikatilanteita. Lopputulokset riittävät. Osassa pelipaikkoja tilanne saatiin nettipäivystäjälle nopeasti, mutta Kalliossa oli tuloksista vastaavalle mieluisampaa odotella omaa peliään peliautomaatilla kuin lähetellä tekstiviestejä liigasihteerille. Ymmärrän hyvin, että ei jokaista tulosta tarvitse pistää eteenpäin. Riittäisikö jos lopputuloksen lisäksi saadaan tilanne puolivälistä?
On ilo pelata kunnon matseja hyviä kavereita vastaan. Omaan pelaamiseen on tullut lisää motivaatiota tai ainakin intoa, kun vastassa on kunnon pelimanneja.
On ihan erilaista pelata n. 19-20 keskiarvolla tasaisia vääntöjä kuin 15-16 ja vielä voittaa puhtaasti 3-0. Kun on yli 30 vuotta peliuraa takana, niin pienistä asioista saa lisää intoa.
Asia, joka hieman puhutti pelipaikalla, oli liigan tulosten päivittyminen reaaliajassa. Tai ainakin melkein. Kukaan ei kaivannut väliaikatilanteita. Lopputulokset riittävät. Osassa pelipaikkoja tilanne saatiin nettipäivystäjälle nopeasti, mutta Kalliossa oli tuloksista vastaavalle mieluisampaa odotella omaa peliään peliautomaatilla kuin lähetellä tekstiviestejä liigasihteerille. Ymmärrän hyvin, että ei jokaista tulosta tarvitse pistää eteenpäin. Riittäisikö jos lopputuloksen lisäksi saadaan tilanne puolivälistä?
tiistai 8. syyskuuta 2009
Hallitus valitaan
Perjantaina on edessä hallituksen valinta. Suurta kansanjuhlaa tuskin on odotettavissa. Hyvä jos paikat saadaan väkisin tuputettua puolipakolla.
Hallituksessa istuminen ja päätösten teko ei ole mitään juhlaa, vaan arkista ahertamista samojen asioiden ympärillä. Uusia aiheita ei tule eteen liukuhihnalta eikä serpentiiniä heitellä onnistumisten vuoksi samppanjasta puhumattakaan. Peruskauraa suurimmaksi osaksi. Silti ihan mukavaa touhua näin jälkeenpäin katsottuna. 20 vuotta hallituksen kokouksissa istuneena voin todeta, että joissain on menty rutkasti eteenpäin ja joissain asioissa ollaan jopa opittu omista mokistamme. Ja mokiahan on tullut jokaiselle hallitukselle, toisille enemmän ja toisille vähemmän.
Täydellistä seura- tai liittojohtajaa ei kai ole olemassakaan. Sen verran herkkää touhu on ja monitahoista. Toisaalta pitää johtaa ihmisiä, toisaalla on asioita päätettävänä ja kaiken päälle pitäisi miettiä mitä siellä nurkan takana on odotettavissa.
Ihmisten johtaminen vaatii pelisilmää ja ihmisten käyttäytymisen tuntemista. Herkkää korvaa ja joustoa, mutta myös tiukkuutta. Kaverit ja "kaverit" erottuvat nopeasti joukosta.
Asioita voi johtaa toisella tavalla. Määrätietoisesti ja suunnitellusti. Päätöksiä on tehtävä ja joskus todella nopeasti. On otettava selkeää vastuuta omista päätöksistä eikä aina ole kaveria, jonka selän taakse voi käpertyä.
Tulevaisuuden pohtiminen vaatii jo kristallipalloa onnistuakseen täydellisesti. Mutta ilman sitä pitää vain istua alas ja miettiä mitä halutaan lajilta, mitä haluan lajilta ja miten toteutan nämä haaveet ja halut. Vaatii näkemystä ja kokemusta.
Kaikilla ei ole kaikkia ominaisuuksia. Mutta jos kahdessa asiassa kolmesta on tyydyttävä osaaminen, niin hallitukseen ehdolle. 11.9. klo 20 alkaa kokous...
Hallituksessa istuminen ja päätösten teko ei ole mitään juhlaa, vaan arkista ahertamista samojen asioiden ympärillä. Uusia aiheita ei tule eteen liukuhihnalta eikä serpentiiniä heitellä onnistumisten vuoksi samppanjasta puhumattakaan. Peruskauraa suurimmaksi osaksi. Silti ihan mukavaa touhua näin jälkeenpäin katsottuna. 20 vuotta hallituksen kokouksissa istuneena voin todeta, että joissain on menty rutkasti eteenpäin ja joissain asioissa ollaan jopa opittu omista mokistamme. Ja mokiahan on tullut jokaiselle hallitukselle, toisille enemmän ja toisille vähemmän.
Täydellistä seura- tai liittojohtajaa ei kai ole olemassakaan. Sen verran herkkää touhu on ja monitahoista. Toisaalta pitää johtaa ihmisiä, toisaalla on asioita päätettävänä ja kaiken päälle pitäisi miettiä mitä siellä nurkan takana on odotettavissa.
Ihmisten johtaminen vaatii pelisilmää ja ihmisten käyttäytymisen tuntemista. Herkkää korvaa ja joustoa, mutta myös tiukkuutta. Kaverit ja "kaverit" erottuvat nopeasti joukosta.
Asioita voi johtaa toisella tavalla. Määrätietoisesti ja suunnitellusti. Päätöksiä on tehtävä ja joskus todella nopeasti. On otettava selkeää vastuuta omista päätöksistä eikä aina ole kaveria, jonka selän taakse voi käpertyä.
Tulevaisuuden pohtiminen vaatii jo kristallipalloa onnistuakseen täydellisesti. Mutta ilman sitä pitää vain istua alas ja miettiä mitä halutaan lajilta, mitä haluan lajilta ja miten toteutan nämä haaveet ja halut. Vaatii näkemystä ja kokemusta.
Kaikilla ei ole kaikkia ominaisuuksia. Mutta jos kahdessa asiassa kolmesta on tyydyttävä osaaminen, niin hallitukseen ehdolle. 11.9. klo 20 alkaa kokous...
World Masters 2009
Suomalaisten osalta kisa oli huono, se on kai pakko näin raa'asti ilmaista. 70 prossaa pelaajista ei voittanut otteluakaan. Lukema saadaan kaunisteltua 50:een, kun huomoidaan naisten saamat luovutusvoitot. Taitaa olla yksi heikoimmista kisoista pitkään aikaan.
Onneksi Vesa Nuutinen paikkasi hieman kisan loppusaldoa häviten vasta 4. kierroksen ottelunsa ja Jari Nieminen kierrosta aikaisemmin. Ilman näitä voittoja kisamatka olisi ollut surkeuden huippu.
Unohdetaan tämä reissu ja mietitään miten jatkossa saataisiin parempia tuloksia. Arpaonni ei ollut paras mahdollinen ja muitakin hyviä selityksiä löytyy. Kaikki ottelut on voitettava menestystä saavuttaakseen, joten se 1. kierroksen hieman kovempi vastus on saatava ulos ihan samalla tavalla kuin Adams/Ithurralde/Jones/Lewis finaalissa. 1. ottelu on suurimmalle osalle pelaajia se kisan vaikein vaihe. Siihen pitää keskittyä entistäkin paremmin, jos tappioita tulee jo tässä vaiheessa.
Kiertämällä turnauksia ulkomailla kisatilanne vieraassa ympäristössä tulee koko ajan tutummaksi ja pelaajat ympärillä alkavat jopa moikkailla. Kun kielitaito kehittyy siinä sivussa kuin huomaamatta, niin se 1. ottelu ei ole koko ajan mielen päällimmäisin asia vaan sen avausottelun voi siirtää syrjään hetkittäin. Ja keskittyä sitten täysin kun sen aika koittaa.
Asenne kisaan mennessä pitää olla nöyrä, mutta vahva. Kisaa on turha mennä voittamaan. Kotimaassa voi ottaa tavoitteeksi aina finaalin. Kisassa, johon osallistuu muita hyviä heittäjiä ihan tungokseen asti, voi finaalia tavoitella vain välitavoitteiden kautta. "Keskity avausmatsiin huolella, mutta voita se vasta taululla" eli älä pelaa kisaa liiaksi eteenpäin miettimällä mahdollisia seuraavia vastustajia. "Kolmas kierros ensin ja katsotaan sitten kuka vastassa" eli ota tavoite vain parin matsin päähän. Älä lähde kurkottamaan kuuta kun ensin pitää noukkia kivet maasta.
Meillä on hyviä pelaajia ja menestystä tavoitellaan kaikissa kisoissa. Jos voittoja ei ropise, niin kannattaa miettiä oliko vikaa jossain ja korjata havaitut puutteet. Jos vikaa ei tunnu löytyvän, niin hyvä. Silloin oli se päivä, kun mikään ei osu kohdilleen...
Eikä nyt matkassa olleiden ole syytä pistää päätä pensaaseen. Heikkoja kisatuloksia tulee aina, tällä kertaa Bridlingtonissa.
Onneksi Vesa Nuutinen paikkasi hieman kisan loppusaldoa häviten vasta 4. kierroksen ottelunsa ja Jari Nieminen kierrosta aikaisemmin. Ilman näitä voittoja kisamatka olisi ollut surkeuden huippu.
Unohdetaan tämä reissu ja mietitään miten jatkossa saataisiin parempia tuloksia. Arpaonni ei ollut paras mahdollinen ja muitakin hyviä selityksiä löytyy. Kaikki ottelut on voitettava menestystä saavuttaakseen, joten se 1. kierroksen hieman kovempi vastus on saatava ulos ihan samalla tavalla kuin Adams/Ithurralde/Jones/Lewis finaalissa. 1. ottelu on suurimmalle osalle pelaajia se kisan vaikein vaihe. Siihen pitää keskittyä entistäkin paremmin, jos tappioita tulee jo tässä vaiheessa.
Kiertämällä turnauksia ulkomailla kisatilanne vieraassa ympäristössä tulee koko ajan tutummaksi ja pelaajat ympärillä alkavat jopa moikkailla. Kun kielitaito kehittyy siinä sivussa kuin huomaamatta, niin se 1. ottelu ei ole koko ajan mielen päällimmäisin asia vaan sen avausottelun voi siirtää syrjään hetkittäin. Ja keskittyä sitten täysin kun sen aika koittaa.
Asenne kisaan mennessä pitää olla nöyrä, mutta vahva. Kisaa on turha mennä voittamaan. Kotimaassa voi ottaa tavoitteeksi aina finaalin. Kisassa, johon osallistuu muita hyviä heittäjiä ihan tungokseen asti, voi finaalia tavoitella vain välitavoitteiden kautta. "Keskity avausmatsiin huolella, mutta voita se vasta taululla" eli älä pelaa kisaa liiaksi eteenpäin miettimällä mahdollisia seuraavia vastustajia. "Kolmas kierros ensin ja katsotaan sitten kuka vastassa" eli ota tavoite vain parin matsin päähän. Älä lähde kurkottamaan kuuta kun ensin pitää noukkia kivet maasta.
Meillä on hyviä pelaajia ja menestystä tavoitellaan kaikissa kisoissa. Jos voittoja ei ropise, niin kannattaa miettiä oliko vikaa jossain ja korjata havaitut puutteet. Jos vikaa ei tunnu löytyvän, niin hyvä. Silloin oli se päivä, kun mikään ei osu kohdilleen...
Eikä nyt matkassa olleiden ole syytä pistää päätä pensaaseen. Heikkoja kisatuloksia tulee aina, tällä kertaa Bridlingtonissa.
perjantai 4. syyskuuta 2009
Menestystä maailmalla?
Ovat taas nuo meidän parhaamme hakemassa voittoja ja menestyksiä. Mutta pahoin pelkään että ei niihin meriitteihin tänään tule lisämerkintöjä. Kukaan huipuista ei tee tällä hetkellä tosissaan töitä kansainvälisen menestyksen eteen. Kotimaassa jaksetaan kiertää ja pitää tasoa, mutta kun Suomen raja ylitetään niin se jokin jää kotikentälle eikä siellä vieraassa paikassa pelitaso nouse aivan niin korkealle kuin taidot ja tiedot antaisivat olettaa.
Onko syynä se, että ei haeta tuntumaa kovin kaukaa. Ruotsissa piipahdetaan ja ehkä Norjassa, mutta ei kauempana. Maret Liiri taitaa olla ainoa, joka todella kiertää WDF-kisoja. PDC-kisoja kiertää Marko Kantele ja Jarkko Komula, mutta he eivät kisaile näissä World Masterseissa ja muissa avoimissa kisoissa. En tiedä kuinka väärässä olen, mutta meidän pelaajamme ovat usein olleet hukassa kun ympärillä puhutaan "enklantia" ja olet matkassa ilman tulkkia.
Kun ympäristö ei ole tuttu etkä pääse purkamaan omaa hermostuneisuutta esiintymällä tutuille kavereille, niin peli ei lähde kulkemaan kotimaisia latuja pitkin. Yritystä tulee liikaa ja se on menoa se ja katsomoon miettimään mitenkäs tässä näin kävi.
Tämä ei ole mikään yleinen ongelma. Muutamat osaavat olla kuin kala purossa oli ympärillä ruotsalaisia tai ranskalaisia. Kummankaan puheesta ei saa mitään selvää, mutta hälläkö väliä. Tikkaahan tänne on tultu heittämään ja tuplia takomaan.
Saas nähdä kuinka World Mastersissa on tänään käynyt. En ole käynyt kurkkimassa tuloksia...
Onko syynä se, että ei haeta tuntumaa kovin kaukaa. Ruotsissa piipahdetaan ja ehkä Norjassa, mutta ei kauempana. Maret Liiri taitaa olla ainoa, joka todella kiertää WDF-kisoja. PDC-kisoja kiertää Marko Kantele ja Jarkko Komula, mutta he eivät kisaile näissä World Masterseissa ja muissa avoimissa kisoissa. En tiedä kuinka väärässä olen, mutta meidän pelaajamme ovat usein olleet hukassa kun ympärillä puhutaan "enklantia" ja olet matkassa ilman tulkkia.
Kun ympäristö ei ole tuttu etkä pääse purkamaan omaa hermostuneisuutta esiintymällä tutuille kavereille, niin peli ei lähde kulkemaan kotimaisia latuja pitkin. Yritystä tulee liikaa ja se on menoa se ja katsomoon miettimään mitenkäs tässä näin kävi.
Tämä ei ole mikään yleinen ongelma. Muutamat osaavat olla kuin kala purossa oli ympärillä ruotsalaisia tai ranskalaisia. Kummankaan puheesta ei saa mitään selvää, mutta hälläkö väliä. Tikkaahan tänne on tultu heittämään ja tuplia takomaan.
Saas nähdä kuinka World Mastersissa on tänään käynyt. En ole käynyt kurkkimassa tuloksia...
tiistai 1. syyskuuta 2009
Liikaa liigapainetta
Liigasta
Ei ole ollut hetkeen varsinaista aikaa kirjoitella tänne blogiin. Työ on rajoittanut harrastusta pahasti...
Nyt on taas hetki aikaa kirjailla ajatuksia kisoista ja kisojen vierestä. Ja mikä onkaan parempi aloitus kuin SM-liiga. En tarkoita sitä ykkösjuttua, joka käytiin Vantaan Honkatalolla ja josta kirjoitin oman sepustukseni seuraavaan Dartsiin (03/2009). Tarkoitan sitä kaikkien kisojen kisaa eli miesten II divaria. Sillä tasolla pelaa koko kirjo mahtavia heittäjiä.
Mutta myös pelaajia, joilla on tavoite taivaissa ja taidot vähintään kohtuulliset. Mutta se pää ei kestä, ei sitten pätkääkään. Tappio on sellainen myrkkypaukku että oksat pois. Vaikka kyseessä on korkeintaan myrsky vesilasissa, niin joka kerta nähdessäni lähinnä primitiivireaktiota muistuttavan kiukunpuuskan jään ihmettelemään miksi pitää ottaa homma noin vakavasti. Etenkin kun sattuu häviämään vielä minulle...
Olen kirjaillut tänne ja lehteen, että tappion pitää tuntua jossain. Jos takaisku on "so what", niin ei niitä suuria voittoja ole odotettavissa. Mutta ei se tappio saa olla "v...u mä en enää heitä teidän kanssa" eli jätetään kaverit pähkäilemään kukas nyt otetaan remmiin mukaan. Ei se tappio ole koskaan kavereiden vika tai syy. Suurin syypää on se jätkä, joka heitti sen kolmannen (501/5) tuplansa ennen sinua!
Näitä kiukuttelijoita on aina ollut ja taitaa olla jatkossakin. Meidän järjestelmässämme ei ole vielä ohjausta eikä opastusta ylitse vuotaville tunteille. Valmennuspuoleen toivottavasti saadaan korjausta pikku hiljaa, kun jonkun pelaajan tiedot riittävät ihan terävimpään kärkeen mutta taidot eivät enää. Toivon että siinä vaiheessa joku huippujätkistä huomaa, että voi jakaa omaa osaamistaan maksua vastaan muille.
Omien tunteiden hallinta pelissä ja sen jälkeen on hyvä tunnistaa. Jos pelaaja luo itselleen ennakkopaineita ja -odotuksia, niin niissä epäonnistuminen pitää purkaa muuta kanavaa pitkin kuin joukkuekavereiden. Yksikään pelaaja ei ole korvaamaton, mutta ei joukkue saa painostaakaan yhtä pelaajaa. Menestynyt joukkue on tasapainoinen ryhmä, jossa yhden osasen pettäessä toinen paikkaa. II divarin keskikastissa joukkueissa on yksi tai kaksi heittäjää ja loput odottavat että pisteet ropisevat noiden pelaajien toimesta ja muut voivat viskellä miten sattuvat. Ja matsin jälkeen vaatia, että pääsenhän mä taas ensi kerralla mukaan...
Ei ole ollut hetkeen varsinaista aikaa kirjoitella tänne blogiin. Työ on rajoittanut harrastusta pahasti...
Nyt on taas hetki aikaa kirjailla ajatuksia kisoista ja kisojen vierestä. Ja mikä onkaan parempi aloitus kuin SM-liiga. En tarkoita sitä ykkösjuttua, joka käytiin Vantaan Honkatalolla ja josta kirjoitin oman sepustukseni seuraavaan Dartsiin (03/2009). Tarkoitan sitä kaikkien kisojen kisaa eli miesten II divaria. Sillä tasolla pelaa koko kirjo mahtavia heittäjiä.
Mutta myös pelaajia, joilla on tavoite taivaissa ja taidot vähintään kohtuulliset. Mutta se pää ei kestä, ei sitten pätkääkään. Tappio on sellainen myrkkypaukku että oksat pois. Vaikka kyseessä on korkeintaan myrsky vesilasissa, niin joka kerta nähdessäni lähinnä primitiivireaktiota muistuttavan kiukunpuuskan jään ihmettelemään miksi pitää ottaa homma noin vakavasti. Etenkin kun sattuu häviämään vielä minulle...
Olen kirjaillut tänne ja lehteen, että tappion pitää tuntua jossain. Jos takaisku on "so what", niin ei niitä suuria voittoja ole odotettavissa. Mutta ei se tappio saa olla "v...u mä en enää heitä teidän kanssa" eli jätetään kaverit pähkäilemään kukas nyt otetaan remmiin mukaan. Ei se tappio ole koskaan kavereiden vika tai syy. Suurin syypää on se jätkä, joka heitti sen kolmannen (501/5) tuplansa ennen sinua!
Näitä kiukuttelijoita on aina ollut ja taitaa olla jatkossakin. Meidän järjestelmässämme ei ole vielä ohjausta eikä opastusta ylitse vuotaville tunteille. Valmennuspuoleen toivottavasti saadaan korjausta pikku hiljaa, kun jonkun pelaajan tiedot riittävät ihan terävimpään kärkeen mutta taidot eivät enää. Toivon että siinä vaiheessa joku huippujätkistä huomaa, että voi jakaa omaa osaamistaan maksua vastaan muille.
Omien tunteiden hallinta pelissä ja sen jälkeen on hyvä tunnistaa. Jos pelaaja luo itselleen ennakkopaineita ja -odotuksia, niin niissä epäonnistuminen pitää purkaa muuta kanavaa pitkin kuin joukkuekavereiden. Yksikään pelaaja ei ole korvaamaton, mutta ei joukkue saa painostaakaan yhtä pelaajaa. Menestynyt joukkue on tasapainoinen ryhmä, jossa yhden osasen pettäessä toinen paikkaa. II divarin keskikastissa joukkueissa on yksi tai kaksi heittäjää ja loput odottavat että pisteet ropisevat noiden pelaajien toimesta ja muut voivat viskellä miten sattuvat. Ja matsin jälkeen vaatia, että pääsenhän mä taas ensi kerralla mukaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)