Edelleen joukkuekisailusta

(Tämä on aivovoimistelua versio xx)

Sarjapelitoiminnan perusajatuksia on toimiva sarjaohjelma.
Hyvä ja luotettava ohjelma antaa rungon pelaajan ajankäytön suunnittelulle.

Toinen perustekijä on sopivan pelimuodon löytäminen.

Kaikille ei sovi EP:n Piirisarjan mukainen 4-miehisjoukkue ( naisilla 3 ) epämääräisine peliviikkoineen.
Nykyään monet meistä pelaajista on sellaisessa asemassa työelämässä, että koko viikon jättäminen vapaaksi mahdollista Piirisarjan ottelua varten ei ole mahdollista. Vaihtoehtoja on silloin vain yksi ja sarja jää pelaamatta.

Mitä asialle voisi tehdä?
Ensimmäinen vaihtoehto on tehdä Piirisarjaan selkeä peliohjelma sovittuine pelipäivineen ja kellonaikoineen. Kalenteriin tulee tietyt varaukset ja myöhemmin tulevat menot ja palaverit voi sovitella kalenterissa jo olevien merkintöjen mukaan.
Toinen asia on sitten tuo pelimuodon pituus. Matsi ei saisi kestää 2,5 tuntia pitempään. Klo 21 alkaa olla takarajalla työssäkäyvälle pelaajalle. Liikkuminen pelipaikalta kotiin vie tunnin puolitoista eli lepoaikaa harrastuksen jälkeen ennen työaikaa jäisi vielä riittävästi.

Toinen vaihtoehto: jos aikaraja klo 21 on hankala sovittaa nykyiseen pelitapaan, niin perustetaan toinen sarja. Siinä sarjassa pelitapa on sellainen, että pelit ovat ohi sopivaan aikaan. Nyrkkisääntönä voisi olla esim. ”jos Urheiluruutu jää näkemättä, niin kotiin ehtii Tulosruutuun mennessä.”

Eli vaihtoehto kakkosen täydennyssarja: pelataan kolmen hengen joukkuesarja.
Ottelussa on kolme singeliä ja kolme paria. Singelit 501/3 ja parit 601/3. Kaikille 3 matsia ja yhdellä taululla.
klo 18.00 aloitus ja klo 21.00 loppuu.
Jos pelataan 6 joukkueen lohkoissa, niin kaksinkertaisella sarjasysteemillä jokaiselle tulee 10 kierrosta, joista 5 kotona. Joka toinen viikko pelaten sarja kestää 20 viikkoa + joulun ja uudenvuoden tauot sekä hiihtolomat huomioiden. Suurin piirtein lokakuun alusta maaliskuun lopulle.
Yhdellä taululla pelaten tämä mahdollistaa että koko lohko pelataan yhdessä paikassa. Kolme taulua riittää. Pelipaikka olisi aika otettu jos taataan, että joka toinen viikko tulee 18 pelaajaa kisailemaan.
Ensimmäisen kauden jälkeen joukkueita voidaan jakaa tasojensa mukaisiin lohkoihin. Kuitenkin siten että aina kauden päätteeksi pelataan play-offit ja nousukarsinnat.

Jos joka toinen viikko on ns. perinteistä piirisarjaa ja joka toinen viikko perinteistä vapaata sarjaa, niin aktiiville pelaajalle tulee 20 viikkoa tasaista pelaamista koko ajan vähenevien viikkokisojen sijaan.

Lähtökohta eli niille jotka eivät EP:n Piirisarjaa tunne
501/3/17 kahdella taululla
Minimi 9 matsia, joista kahdeksan pelataan kahdella taululla samanaikaisesti. Kestolaskelmana á 25 min on n. 1h 40 min. Siihen päälle yksi ottelu ja ollaan hieman yli 2 tunnin peliajassa. Siis lyhyin mahdollinen peliaika ns. tavallisten pelaajien tahkoamana. Huiput pelaavat tietysti nopeammin.
Pisin ottelu on koko 17 matsin pelaaminen, joista 14 heitetään käyttäen kahta taulua. 7 kertaa 25 min on kolme tuntia ja päälle reilu tunti yhdellä taululla pelaten. 4 tunnin kesto on liikaa. Jos toinen joukkueista menee jo aikaisessa vaiheessa esim. 7-3 johtoon ja aletaan pelata yhdellä taululla, niin 5 tuntiakaan ei riitä.

Voittajaksi synnytään?

Ihminen voi epäonnistua monta kertaa,
mutta hän on epäonnistuja vasta sitten
kun hän alkaa syytellä jotakuta muuta.

-John Burroughs

Voittaminen on osittain synnynnäistä. Joillakin on voittamisen tahtoa enemmän kuin toisilla. Toiset vihaavat häviämistä enemmän kuin toiset. Ja monet luulevat että asialle ei voi mitään…

Ei voittajaksi silti pelkästään synnytä, vaan kyllä sen eteen pitää tehdä töitä. Toiset enemmän ja toiset pääsevät vähemmällä. Tai peruutan sen verran, että kilpailuviettiä pitää olla edes rahtunen, jotta voisi olla voittaja.

Useat voittajat ovat varmoja tekemisestään ja varmuus tulee hyvän itsetunnon kautta. Hyvää itsetuntoa ei myydä kulmakaupassa. Se tulee kokemuksen ja laadukkaan harjoittelun kautta.

Koska darts on miesvoittoinen laji niin heitettään esimerkki: nöösipoikana baaritiskillä naisten suosion kalastelu ei onnistu ihan sormia napsauttamalla. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kokemuksen karttuessa voi joskus jopa natsata. Se, että pelisilmä pettää vuosien harjoittelun jälkeen johtuu alati muuttuvista olosuhteista eli mielialoista. Onneksi aina voi mennä kotiin tai lähipubiin ja pelata pari erää 501:stä…
Siellä baaritiskillä voi itsetuntoon tulla kolaus tai kaksi, mutta tilanne on aina nollattava ja opittava omista virheistä. Ja eikun nokka kohti tuntematonta. Ne märällä rätillä päin näköä lyöneet naiset eivät tekemäänsä virhettä saa koskaan tietää?

Darts kulkee jossain kohdin samoja latuja. Kun tiedät osaavasi asiasi, niin tulosta syntyy. Pelitilanteessa ei tule sitä isoa kysymysmerkkiä pään päälle eikä huuli ole pyöreänä, kun pitäisi pistää peli poikki. Otsa ei rypisty, ohimosuonet eivät pullota vaikka kaveri takoo triplaa elämänsä hurmiossa. Poskille nousee innostunut puna ja peli kääntyy lopulta kotiin ja voitoksi. Hitaasti kuin täysi öljytankkeri, mutta lopulta voitto tulee sinne minne pitääkin.
Välillä tulee takkiin ja pahasti. Jopa kirvelevästi. Tilanteen yli päästävä siitä oppia ottaen, jotta tappio ei ala syödä mieltä. Etenkin se ottelun ratkaissut missattu tupla saattaa jäädä takaraivoon jyskyttämään. Jotta tuplasta ei tule painolastia tuleviin peleihin, niin tilanne on otettava kokemusta rikastuttavana. Tappio saadaan hyödynnettyä ja seuraavalla kerralla saatu oppi on voiton avaimet.

Dartsissa pelejä tulee ja menee. Onneksi. Toista kuin nyrkkeilyssä. Kun saat viikkojen uhoamisen jälkeen isän kädestä ja turpiin tulee, niin sieltä kehän pinnasta on pitkä matka ylös. Meillä dartsmaailmassa pääset tappiosta yli nopeasti, kunhan osaat asennoitua tappioon oikein.
Tappio ei saa syödä itsetuntoa. Vituttaa pitää, mutta vain tietyn hetken. Ottelun tärkeydestä riippuen.
Aloittelijan tappio avauskierroksella ei saa olla maailman tärkein asia, kokeneemmalle sen pitää olla lähes maailman loppu.
Tappion pitäisi tyrkätä pelaajaa voimakkaammin harjoittelun pariin. Usein käy juuri toisinpäin.


Onko mitään parempaa kuin kaivata jotakin, jonka tietää voivansa saavuttaa?

-Greta Garbo