Ensimmäinen huomio World Championshipin ja World Professionalsin välillä oli pelien taso. Tai sanotaan Tarkemmin: muutaman pelaajan tason puute BDO:n kisassa.
Jos mukana on 32 lajin parasta, niin ei lavalla SAA pelata alle 26 pojon keskiarvolla. Jos pelaa jollain 23 tasolla niin aika ja paikka ovat vääriä. Pelipaikkana olisi voinut olla kotoinen SM-liiga ja silloinkin olisi neniin tullut ainakin kahdessa matsissa. 21 keskiarvolla pelaamista en taida ymmärtää mitenkään... en edes yritä.
Jossain on jotain pielessä, jos karsinnoista ja kisoja kiertämällä kisaan pääsee mukaan tavallisia tahvoja. Nimenomaan Tahvoja, koska naisten peleissä on taso ollut ihan mukava. Jos vielä Deta Hedman pistää marssijärjestyksen uusiksi, niin sehän olisi piste viivan päällä.
Miesten puolella yleisesti katsottuna Phil Taylorin dominointi on murskaavaa. Hänelle ei ole haastajaa näkyvissä! Muuten PDC:n puolella on hyvä taso, mikä puuttuu BDO:n puolelta. Scott Waitesin siirtyessä PDC:hen kisan jälkeen ei BDO:lle jää kuin luu käteen. Adams, Hankey, O'Shea, Phillips ja muut eivät ole sellaisia tuikkivia tähtiä, joilla kosiskellaan TV-yleisöä.
Ja BDO:n rankatuista mukana 1,2,3,5 ja 15! Kuudestatoista voittoon vain 5! Ja 7. rankattu Dave Prins oli huono ellei peräti surkea. Siis rankatuksi pelaajaksi ja tässä kisassa. 3-0 tappio ja keskiarvo rahtusen päälle 80 pojoa/heitto. Mistä näitä surkimuksia BDO:lle oikein tulee?
ja vastaus: BDO:n rankkaus- ja pistejärjestelmästä. Suositaan brittiläisiä pelaajia ja kun saa tarpeeksi paljon mahdollisuuksia, niin kyllä lopulta onnistaa. Tai sitten pisteitä kertyy kaikista keskinkertaisista suorituksista sen verran että paikka ns. maailman parhaiden joukossa tulee kuin "Manulle iltapala".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti