Valmentamisesta

Tapani Heikkilä sivusi tätä valmentamisen/ohjaamisen aihetta jossain nettijutussaan. Meiltä puuttuu – ainakin toistaiseksi – lähes kaikki pelaajien valmennus tai ensi vaiheessa lähinnä ohjaaminen. En näe valmentajaa pelkkänä lajin suoritusten parantajana ja heittosuorituksessa nähtyjen puutteiden tai virheiden korjaajana. Valmentajan työnkuvaan kuuluu paljon muuta lähtien ravintotietoudesta, lihashuollosta, voima- ja kuntoharjoituksista päätyen aina tausta-asioiden hoitoon niin kotona kuin opiskelu- tai työpaikassa. Valmentajan roolina olisi myös ohjaaja ja manageri.

Varsinaiseen heittoon ja suorituksen parantamiseen ei meiltä vielä löydy ”vapaita” valmentajia/ohjaajia/kouluttajia. Kaikki, joilla on tietoa ja halua jakaa tietoaan, ovat itsekin hyviä tai ainakin kohtuullisia pelaajia. Edellinen on oma tuntemukseni asiasta, ei siis mitään faktaa vaan voi olla jopa lähempänä fiktioita. Mutta varmaa on vain se, että jossain vaiheessa tulee jokaiselle pelaajalle uran taantuma ja kiinnostus itse kisailemiseen hiipuu. Kukaan ei ole toistaiseksi lähtenyt hakemaan oppia muiden opettamiseen ja alkanut jakaa sitä tietoa, jota on kertynyt oman pelaamisen kautta. Tätä kertynyttä pääomaa voi hyödyntää hankkimalla perustietoa valmennuksesta aina alimmalta ykköstasolta aina ammattivalmentajatutkintoon asti. Ja on myös muistettava, että siellä koulutustien lopussa on tiedossa myös korvaus uhratusta vapaa-ajasta. Itsensä kouluttamisesta ja oman pääoman jakamisesta pitää saada palkkaa, palkkiota tai muuta hyödykettä, jolla voi kattaa omat kulunsa niin jatkokouluttautumisen kuin materiaalien osalta.

Jos ei halua aivan ammatti-/kilpa-/perusvalmentajatasolle asti kavuta, niin voi tyytyä ohjaajatasoon. Tai lähteä tutustumaan toisten pelaajien neuvomiseen ja opastamiseen matalammalta tasolta ja jos intoa riittää niin nousta ohjaajatasolta valmentajaksi vuoden tai kymmenen vuoden päästä.

Tässä vaiheessa tarvittaisiin pieni ydinjoukko, joka lähtisi tutustumisretkelle ohjaajakoulutukseen. 4-6 innokasta, jotka haluavat tehdä pilottityön ja luoda edes ajatuksen siitä mahdollisuudesta että on ihan oikeita dartsvalmentajia, joskus. Ei ole mikään mahdottomuus, että varsin pian meillä on jokaisessa kerhossa yksi ohjaajakurssin käynyt ja jokaisessa piirissä yksi valmentajatasoilla harhaileva. Ja maajoukkueessa on kaikki kolme valmennustasoa läpikäynyt ”lajiniilo”, joka pystyy olemaan maajoukkueiden tukena ja turvana maailmalla remutessa. Samalla vapautetaan joukkueenjohtaja siihen varsinaiseen työhönsä eli pitämään lankoja käsissään. Nämä piirivalmentajat ja maajoukkueen kaksikko muodostavat rytmiryhmän, jonka jäsenet erikoistuvat eri alueille ohjauksen, valmennuksen ja manageroinnin ihmeellisessä maailmassa. Keskenään tietoa jakamalla saadaan ryhmä toimimaan ja kehittämään niin omia kuin muidenkin taitoja.

Tämä on toivottavasti lähtölaukaus pitkälle tielle kohti valmennuksellista valaistusta. Jos veikata pitää, niin aikaisintaan vuonna 2012 meillä on jotain selkeää näyttöä asiasta.

Kerhopaidasta

Pakko heittää mietelmä näistä suorista housuista ja kerhopaidoista.
Vaikka olenkin virallisesti samaa mieltä kuin SDL hallitus, niin yksityisesti vastustan koko ajan tätä "suorat housut ja dartsiin soveltuva paita"-sääntöä. Katselin lauantaina liigaa ja I divisioonaa. Ensin pisti silmään että eräällä porilaisella joukkueella ei ollut yhtenäistä pelipaitaa! Kakkosdivarin porukoilla oli kaikilla ja muilla divarin sälleillä. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi paitaan, ei housuihin. Kun käänsin katseen navan alapuolelle, niin huomasin porukan käyttävän 50-50 farkkuja-suoria housuja.

Silti lajille ja etenkin joukkueelle on eduksi, että pelipaidat ovat kunnossa. Ei niillä housuilla ole suurta merkitystä ennen lavapelejä ja muita "edustustason" mittelöitä.
Jos kysytään lajia satunnaisesti seuraavalta tietääkö hän mistä joku pelaaja tulee tai ketä hän edustaa, niin veikkaisin vastaajan katsovan ensin pelaajan paitaa ja etsivän sieltä jotain vinkkiä mistä päin heittäjä mahtaa tulla, ketä edustaa ja muita tiedonjyväsiä. Suorat housut kertovat aika vähän pelaajan kerhosta, kaupungista tai mistään muusta.

Jos olisi lauantaina pubin väeltä kysytty mistä ne divarin pelaajat tulevat ja ketä edustavat, niin eräs joukkio olisi jäänyt tulliin muiden läpäistessä tarkastuksen.

SM-B ja muusta

Enpäs ole ehtinyt tänne kirjailla pieneen hetkeen mitään. Välillä joutuu tekemään "oikeita" töitä eikä tänne harrastuspuolelle riitä aikaa entiseen malliin. Mutta nyt on hetki aikaa. Näin B-mestaruuskisojen jälkeen on takki aina tyhjä, mutta pieni tyhjyys nostaa uusia ajatuksia pinnalle. Lähinnä kilpailullisia.

Ensimmäinen asia joka jysähti päin näköä viime lauantaina hotelli Tallukassa oli ennakoimattoman suuri muutos osallistujamäärään miesten singelikisassa. +46% edelliseen kisaan verrattuna! Kun sama +46% toistui myös miesten parikisassa, niin oltiin aikataulun kanssa pahasti metsässä. Onneksi olin hieman osannut varautua ja tiesin miten edetä sillä taulumäärällä, joka oli käytössä.
Mutta samalla tuli mieleen ennakkoilmoittautumisen tarve. Kisoihin ei ole vuosiin ilmoittauduttu etukäteen Suomen Cupia lukuun ottamatta. Finnish Openissakin ennakot ovat vähissä. Pitäisikö ennakkoilmoittautuminen ottaa takaisin? Ainakin mahdollisuutena ja ehkä 5 euroa halvemmalla kisamaksulla?
Ennakkoilmoittautuminen antaa kisan järjestäjälle mahdollisuuden varautua ryntäykseen lisäämällä tauluja ja muuttamalla kisan pelijärjestystä joiltain osin. Pelaajillekin on miellyttävää, jos tietävät kisapaikalle tullessaan peliensä alkavan vasta toisessa "lähdössä".
Kannattaa taas miettiä miten ennakkoilmoittautuminen sopii kisoihin...

B-kisoihin osallistuneille pitää antaa iso kiitos pelien kulusta. Vaikka muutamia pelaajia saa kuulutella kerta toisensa jälkeen taululle, niin suurin osa odottaa ottelunsa alkua jossain lähistöllä. Jos viikonlopun aikana diskataan vain yksi pelaaja ja toinen oli 10 sekunnin päässä, niin todella erinomaisesti porukka seurasi ja osallistui kisaan.

Yritimme myös pelata mahdollisimman monta peliä lavalla. Osa kuulutuksen kanssa ja osa ilman. En ole saanut palautetta tästä, joten en tiedä onko lavapelit kesken kisojen hyvä vai huono asia. Lavapelejähän kokeiltiin jo keväällä Hankasalmen rankingkisassa. Ainakin yleisöä kertyi lavan reunalle Vääksyssä, joten kyllä ottelut ainakin pelaajien kavereita kiinnostivat.

B-kisan suola on aina pelaajat ja etenkin ne hieman tuntemattomat pelaajat, jotka nousevat voittajiksi. C-voittaja Lotte Savolainen ansaitsi voittonsa. Entisenä kerhokaverina mielipiteeni ei ole aivan puolueeton. Tenho Kettunen on toki tuplamestarina kisaviikonlopun kunkku eikä DC Steissin panosta mitalirohmuna saa väheksyä. Lotte kuitenkin pisti nipun miehiä kuutamolle ja loppuun niittasi vielä puhtaan 3-0 naulan erään Hot Rodin pelaajan voittoputkeen.
tuloksia löytyy Dartsliiton sivuilta